25 joulukuuta, 2023

Blackout & Whiteout

 Dhonielle Clayton, Tiffany D. Jackson, Nic Stone, Angie Thomas, Ashley Woodfolk & Nicola Yoon ovat yhdessä kirjoittaneet kaksi mahtavaa young adulta -kirjaa. Molemmissa niin monipuoliset henkilöhahmot ja rakkaustarinat, että näitä luki ihan ilokseen.




Blackout

Tän luin englanniksi. New Yorkissa on kuuma kesäpäivä ja siihen rysähtää vielä sähkökatkos päälle. Novelleissa tapahtuu kohtaamisia exien kanssa, ihastusten kanssa, ystävien kanssa. Kaikissa niissä kipunoi ja kaikki tarinat ja henkilöt jotenkin risteävät toistensa kanssa. Ei tuntunut yhtään siltä, että lukis novelleita. Niin sujuvasti nämä jatkui ja liittyi toisiinsa, vaikka henkilöt/kertojat vaihtuivatkin välissä. Kuusi novellia, kuusi paria, kuusi rakkaustarinaa. Siinäpä se ja olin myyty.




Whiteout
suomentaja Outi Järvinen

Tämän taas luin suomeksi, kun Ellibsistä sain tän helposti käsiini. Tässä on sama idea kuin Blackoutissa. Nyt on vain talvi ja jäätävä lumimyrsky ja Atlanta tukossa sen takia juuri joulun alla. Pienenä erona on se, että vaikka on kuusi tarinaa ja kuusi paria ja kuusi rakkautta, niin kaikki näistä auttavat ekan novellin Stevietä, joka on tehnyt mokan, saamaan tyttöystävänsä takaisin suuren yllätyksen avulla. Matkalla apuun jokainen kohtaa jonkun niinkuin Blackoutissa ja rakkaus sähisee ja kipinöi esiin tavalla tai toisella samalla kun yritetään auttaa Stevietä. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Nämä molemmat oli kyllä ihania ja sujuvia ja herkullisia tarinoita. Yksi iso hyvä puoli oli myös se, että kaikki päähenkilöt olivat ruskeita tai mustia ihmisiä. Lisäksi kaikki kirjailijat ovat myös ruskeita tai mustia. Heistä ainoastaan Nicola Yoonilta olen aiemmin lukenut kirjoja. Aion tutkailla muiden kirjailijoiden kirjoja, jotta saan lisää luettavaa. Tiffany D. Jacksonilta olen jo varannut Missä olet, Monday? -kirjan.


Hyvää joulunaikaa/lomaa kaikille, vietti joulua tahi ei! 

22 joulukuuta, 2023

Fantasiaa kaksi kappaletta

Lukupiirien kirjoja lisää. Fantasiaa aina vaan. Tai oliko tuo Lasihotelli nyt fantasiaa etes.

 


Emily St. John Mandel: Lasihotelli
suomentanut Aleksi Milonoff

Tämä luettiin Spefi-lukupiirin spin offina. Ikään kuin Asema 11 jatko-osana. Vaikka ei musta tässä ollu muuta samaa ku maailma. Kerran viitattiin Asema 11 tapahtumiin. Ja joku henkilö tais olla sama myös. Ite kun en enää muista ku Aseman lukemisesta jo tovi jos toinenkin. No, Lasihotelli sitten. Tässä on tosi vähän mitään fantasian elementtejä. Ainoastaan "toinen maailma", jossa asiat ovatkin menneet erillain ja sekin jäi jotenkin enämpi taustalle En ihan saanut siitä kiinni. Lukeminen kuitenkin sujui jouhevasti ja päähenkilöt linkittyivät toisiinsa tavalla tai toisella ja Lasihotellin kautta. Lukemisen arvoinen kirja kaiken kaikkiaan, vaikka näköjään tästä ei enää edes muista kauheana, kun en heti kirjoittanut ylös ajatuksiani tästä kirjasta.



Sini Helminen: Hurme

Tän kirjan luin Jennyn kanssa. Oli kyllä aika Hurmeista touhua. (Hehe, kirjan sisäinen vitsi.) No, Seela muuttaa Helsinkiin opiskelemaan ja asuu enonsa luona. Hän auttelee enoaan hautaustoimistossa ja yliopistolla ihastuu Hallaan, jossa on jotain jännää. Seelan tinder-treffit menee pieleen ja siitä alkaa jonkinlainen tapahtumien vyöry, kun Seela huomaa näkevänsä aaveita. Ja Hallakin näkee! Välillä oli kyllä juonen kans aika sekoilua. Ehkä 10-20 vuotta nuorempi minä ois tykänny enämpi tästä. Yksi sivujuonne oli myös se, että Seela on kolmonen ja hänen kolmossisarensa ovat kuolleet autokolarissa n.10v sitten ja ei ole selvinnyt, että kuka oli se kuski, joka pakeni kolaripaikalta sen aiheutettuaan. No, siihenkin tulee valotusta. Parasta kirjassa oli hahmojen moninaisuus! Oispa tämmösiä hahmoja ollu kirjoissa sillon ku ite olin teini. Tämä oli trilogian eka osa, joten katsotaan jatkanko. Ministi kutkuttais. Tällä sais ainakin ittensä rentoutumaan, ku tää ei oo mitään järkälemäisen painavaa asiaa ja Helminen kirjoittaa ihanan sujuvaa ja eteenpäin kulkevaa tekstiä.

 Ai niin, kirjan ehdottomasti paras hahmo oli Seelan kissa Darth Mau! 😍 Mikä nimi kissalla!😍 Mun ja Jennyn kummankin lempihahmo kirjassa.

21 joulukuuta, 2023

Kaksi dekkaria

 Kaksi jännäriä, joista toinen sijoittuu Portugaliin ja toinen sekoileva tapaus Japaniin.



Anu Patrakka: Katumuksen kallio

Kuudes osa Rui Santos -sarjaan. En vissiin muistanut enää edellisen kirjan tapahtumia ku tuntui tämän alussa niin kärryltä pudonneelta. No, juoni oli kuitenkin mukaansa tempaava, kun selvitettiin papin murhaa. Sieltä löytyikin kuvio jos toinen kaiken takaa! Tämä oli just niin hyvä, kun tältä sarjalta saattoi odottaakin. Toivottavasti Patrakka kirjoittaa vielä jatkoa tähän sarjaan. Näihin hahmoihin on jo kiintynyt.



Riku Onda: Fish swimming in dappled sunlight
kääntänyt Alison Watts

Tämä olikin sitten tapaus, eikä millään hyvällä tavalla. Luin tän Elegian kanssa ja hänen mielipiteensä kirjasta oli hyvin samanlainen ku mulla. Siis ei nyt helkkari mitä sekoilua! Välillä oli lukiessa semmonen olo, että mitä vittua. Mietittiin kumpikin kirjasta keskustellessa, että onko tässä päätä tai häntää tai mitään muutakaan ruumiin osaa. *Spoiler alert alkaa* Ensinnäkin, päähenkilöt Hiro ja Aki. He saavat tietää olevansa kaksoset. Mistä? Ok. Ja? No, sitten he ovatkin käyneet vuosi sitten vaelluksella jossain ja tavanneet siellä isänsä tämän tietämättä heistä ja tämä isä olikin kuollut ja nyt nää kaksoset sitten epäilee toisiaan isänsä kuolemasta. Ok. Ja he viettävät viimeistä iltaa yhteisessä asunnossaan (joo ja insestistäkin vihjailtiin) ja käyvät läpi vuoden takaista juttua. Semmosta sekoilua ja poukkoilua oli tämän tarinan auki keriminen, että huokaus vaan. Lopulta sitten paljastuukin, että he ovat serkkuja, eivätkä kaksosia ja että se kuollut isä oli vain Hiron isä ja kuolema ei heidän syytään (kait) ja koska he ovat serkkuja, he voivat mennä naimisiin niin tahtoessaan. *Spoiler alert loppuu*  Huokaus. Huokaus. Huokaus. Ja vielä kerran huokaus. Ilman Elegiaa ois jääny tämä kesken. Eli: Älkää lukeko tätä. Ei mulla muuta.

20 joulukuuta, 2023

1. kuuntelemani äänikirja: Maria Jotunin Huojuva talo

 Myönnetään: ensimmäinen sitten lapsuuden (kun kuulet tämän äänen 🎶 on aika kääntää sivua) ja joskus parikymppisenäkin kuuntelin yhden äänikirjan cd:ltä Helsinkiin ja takaisin ajaessa. Tämän kuuntelin puhelimelta kuulokkeiden kautta ja menipä nätisti koko syksy tätä kuunnellessa. 


Maria Jotunin Huojuva talo oli mulle täys viiden tähden kirja. Miten upeasti hän on osannut kuvata sitä tietynlaista vaihtoehdottomuutta, jota lapsena voi jo saada niskaansa ja värittämään omaa näkemystä maailmasta. Lealla on näin ja sen taatta hän menee naimisiin Eeron kanssa sen kummempia miettimättä. Heittää haaveensa opiskeluista menemään ja pinkaisee naimisiin. Siitä se sitten alkaakin, se avioliittohelvetti. Eero on väkivaltainen fyysisesti ja henkisesti. Lea koittaa ymmärtää ja koittaa kestää. He saavat neljä lasta, joista yksi syntyy kuolleena, koska Eeron väkivalta. Eero myös pettää Leaa kaiken aikaa, on pihi eli käyttää myös taloudellista väkivaltaa häneen, valehtelee minkä kerkiää ja kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Ja Lea perkele vaan kestää ja koittaa suojella heidän lapsiaan, Pojua, Piiaa ja Tyttiä, parhaansa mukaan. Pojukin saa tuta Eeron väkivallan luissaan ja nahoissaan. Loppupuolella kirjaa tulee yllättävä käänne, joka sai minut kuuntelemaan ahmien pitkän pätkän tätä kirjaa junassa, että saan selville miten Lealle ja lapsille käy. Loppu on onneksi onnellinen! 

Tää oli todella vaikuttava kirja! Wau! Jotuni on kyllä todella taitava kirjoittamaan ja sanan käänteillään tuomaan asioita esiin. 

Äänikirjan lukija: Erja Manto

14 joulukuuta, 2023

Aila Meriluoto: Lasimaalaus

 Olipas ihastuttavia nämä Aila Meriluodon runot! 



Mää jostain syystä tykkään tällaisista mun päässä Saima Harmajan tyylisistä runoista tosi paljon. Niissä on jotakin niin viehättävää ja vanhahtavat sanat ja sanan käänteet ja kaikki tekee mut onnelliseksi. Siispä pidin tästä runokokoelmasta sen takia paljon. Ei kaikki aiheeltaan miellyttäneet, mutta tuo tyyli aina iskee muhun. Täksi aion lukea lisää Meriluodon runoja ja olla onnellinen. Osaispa itekin kirjottaa tällä tyylillä! 💛

13 joulukuuta, 2023

Nagabe: The Girl from the Other Side: Siúil, A Rún 1-3

 Tän sarjakuvan bongasin Elegian blogista joskus ja tänä syksynä bongasin tän sitte OverDrivesta ja päätin tarttua viimein tähän. Kyllä kannatti!




1

On kaksi maailmaa Inside ja Outside. Pieni tyttö Shiva elää Outsidessä Opettajansa kanssa, joka on aika erilainen ulkonäöltään. Shivalla ja Opettajalla on kuitenkin hyvät välit, vaikka Shiva kaipaakin isoäitiään paljon. Sitten Shiva lähtee etsimään isoäitiään.




2

Asioita alkaa tapahtua Shivan isoäitinsä etsimisreissun jälkeen. Onkin muita Opettajan kaltaisia olentoja. Ovatko he hyviä vai pahoja? Miksi Outsideä pidetään vaarallisena paikkana?


3

Shiva on löytänyt isoäitinsä, mutta kaikki ei olekaan niinkuin pitäisi. Outsiden sotilaat jahtaavat heitä. Miksi? Shiva ei ymmärrä tilannetta ja joutuu pakenemaan isoäitinsä ja Opettajan kanssa.

Tää sarja on jotenkin tosi hellyttävä, vaikka samalla on myös paikoin aika jännitäväkin. Ihanaa, että viimein aloin lukea tätä! Aion todellakin lukea tän kaikki osat, että saan selville, että miten Shivalle ja Opettajalle käy ja miksi heidän maailmalleen on käynyt tolleen. OverDrivestä löytyy onneksi kaikki 12 osaa ni ei tarvi hermona ettiä niitä.

12 joulukuuta, 2023

Elina Rouhiainen: Jäljitetty & Vainuttu

 Ahmin tän koko neliosaisen sarjan kuukaudessa. Upposin niin tähän maailmaan. Mun piti siis ihan ostaa nää kirjat ittelle e-kirjoina, että pääsin heti jatkamaan tarinan lukemista.



Tarina jatkui siitä mihin viimeksi jäätiin. 

Raisa on palannut takaisin Helsinkiin ja vampyyriystävänsä Konstan avulla pääsee kaksoisveljensä jäljille. Raisa lähtee etsimään veljeään ja siitä se seikkailu taas lähtee käyntiin. Sisarukset päätyvät Kreikkaan, daimonien saarelle ja alkavat opetella siellä omien daimonitaitojensa käyttöä. Ennen pitkää he huomaavat, että kaikki ei ole silti ihan niinkuin pitää. Heidän pitää päästä pakoon. Apua he saavatkin sitten yllättävältä taholta.

Neljännessä ja viimeisesä osassa pakomatka jatkuu. Hieman varuillaan ollaan, koska daimonit varmasti tulevat kostamaan, mutta kaikki on rauhallista. Hukkavaarassa tapahtuu asioita ja porukka lähtee sitten sinne ottamaan asioista selkoa. Siellä sitten koko homma saa suuren loppuelämöintinsä, kun daimonit viimein saapuvat ja tapahtuu muutakin jännää. Olin vaan, että äääää, nytkö tää sarja jo loppuu. Olisin voinut jatkaa vielä parin kirjan verran tässä maailmassa. Tykkäsin niin paljon tästä, huolimatta Raisan ja Mikaelin tylsähköstä rakkaustarinasta.