Kaksi dekkaria

 Kaksi jännäriä, joista toinen sijoittuu Portugaliin ja toinen sekoileva tapaus Japaniin.

Anu Patrakka: Katumuksen kallio

Kuudes osa Rui Santos -sarjaan. En vissiin muistanut enää edellisen kirjan tapahtumia ku tuntui tämän alussa niin kärryltä pudonneelta. No, juoni oli kuitenkin mukaansa tempaava, kun selvitettiin papin murhaa. Sieltä löytyikin kuvio jos toinen kaiken takaa! Tämä oli just niin hyvä, kun tältä sarjalta saattoi odottaakin. Toivottavasti Patrakka kirjoittaa vielä jatkoa tähän sarjaan. Näihin hahmoihin on jo kiintynyt.

Riku Onda: Fish swimming in dappled sunlight

kääntänyt Alison Watts

Tämä olikin sitten tapaus, eikä millään hyvällä tavalla. Luin tän Elegian kanssa ja hänen mielipiteensä kirjasta oli hyvin samanlainen ku mulla. Siis ei nyt helkkari mitä sekoilua! Välillä oli lukiessa semmonen olo, että mitä vittua. Mietittiin kumpikin kirjasta keskustellessa, että onko tässä päätä tai häntää tai mitään muutakaan ruumiin osaa. *Spoiler alert alkaa* Ensinnäkin, päähenkilöt Hiro ja Aki. He saavat tietää olevansa kaksoset. Mistä? Ok. Ja? No, sitten he ovatkin käyneet vuosi sitten vaelluksella jossain ja tavanneet siellä isänsä tämän tietämättä heistä ja tämä isä olikin kuollut ja nyt nää kaksoset sitten epäilee toisiaan isänsä kuolemasta. Ok. Ja he viettävät viimeistä iltaa yhteisessä asunnossaan (joo ja insestistäkin vihjailtiin) ja käyvät läpi vuoden takaista juttua. Semmosta sekoilua ja poukkoilua oli tämän tarinan auki keriminen, että huokaus vaan. Lopulta sitten paljastuukin, että he ovat serkkuja, eivätkä kaksosia ja että se kuollut isä oli vain Hiron isä ja kuolema ei heidän syytään (kait) ja koska he ovat serkkuja, he voivat mennä naimisiin niin tahtoessaan. *Spoiler alert loppuu*  Huokaus. Huokaus. Huokaus. Ja vielä kerran huokaus. Ilman Elegiaa ois jääny tämä kesken. Eli: Älkää lukeko tätä. Ei mulla muuta.