04 elokuuta, 2016

Yksin Marsissa

Enpä muista, milloin oisin viimeksi lukenut scifiä! Tämä Andy Weirin kirja Yksin Marsissa vei kyllä mennessään.


Mark Watney on astronautti, jonka avaruuspuku vaurioituu Marsin hiekkamyrskyssä ja jonka takia muut miehistön jäsenet luulevat hänen kuolleen ja jättävät Marsin pelastuakseen. Vaan Mark ei olekaan kuollut. Niin hän on yksin Marsissa ja edessä on hurja taistelu eloon jäämisestä.

Ongelmia riittää: mistä saada tarpeeksi ruokaa siihen asti, että seuraava alus tulee Marsiin neljän vuoden päästä; miten saada yhteys Maahan ja ilmoittaa olevansa elossa; miten saada tarpeeksi vettä. Mark turvautuu omiin insinöörin ja botanistin taitoihin ja rankkaan huumoriinsa.

Kirja vei kertakaikkiaan mennessään. Ahmaisin tämän päivässä. Teksti on täynnä teknisiä yms. termejä, joiden tajuamiseen meni välillä hetkinen. Kirja on täynnä huumoria, joka iski minuun. Jännitystä riitti kirjan viimeiselle sivulle asti Markin täpärään pelastumiseen asti.

Pidin kirjassa siitä, että välillä kerronta oli Maassa, jossa Nasan porukka huomasi Markin olevan elossa ja joka alkoi tehdä töitä hänen pelastamisekseen. Näkökulma vaihtui siis Markin ja Maan välillä. Kirjan loppupuolella tuli kuvaan mukaan myös Markin lennon miehistö näkökulmineen.

Ehdottomasti suosittelen tätä kirjaa kaikille! Oli jännittävä ja hersyvä lukuelämys.

6 kommenttia:

  1. Tämä oli kyllä hyvä. :) Juurikin tuo Markin huumori ja todellakin pelottava tilanne, yksin Marsissa. Jaiks! Omaan makuun termejä ym. tosin oli hiukan liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Termejä kyllä riitti, mutta onneksi ne ei haitannu lukunautintoa. :)

      Poista
  2. Minulla odottelee tämä lukulaitteessa. Leffa on jäänyt katsomatta, mutta syksyllä olisi tarkoitus kokeilla miten tämä minuun iskee. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se leffa ois kyllä mielenkiintoinen nähdä, ku kirja oli niin hyvä. Määpä oottelen mitä oot mieltä tästä kirjasta. ^_^

      Poista
  3. Scifi on minulle vierain laji, mutta luin tämän. Sen sijaan viihdyn dystopian parissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää en oo dystopia-aiheisia kirjoja lukenut juuri ollenkaan. Pitäis ehkä kokeilla lisää!

      Poista