Heei! Mun eka Enni Mustonen! Hah ja sain myös yhden oman lukuhaasteeni kohdan täytettyä tällä.
Mulla tuli kyllä niin lapsuus mieleen, ku luin tätä. Tää juoni ja sen käänteet on just ku niistä rakkausromaaneista, joita luin lapsena. Tää oli kyllä viihdyttävä kirja, ei sen puoleen, ja motivaatiota lukemiseen piti yllä tän iso teksti, ku sivut käänty niin tiuhaan. Pakko sanoa, että mua jotenkin kyllästyttää rakkausromaaneiden hyvin tyypillinen väärinkäsitysjuoni. Plääh ja krääh. Se ei jaksa kiinnostaa. Saisko jotain muuta? Onko ees jotain muuta?
No, kirja päättyy onnellisesti. Pidin päähenkilön toimeliaisuudesta ja itsenäisyyspyrkimyksistä. Tää on kyllä selvästikin oman aikansa tuotos, se näkyy. Kokonaisuus on viihdyttävä. Voisin lukea enemmänki Enni Mustosen kirjoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti