09 tammikuuta, 2023

Riikka Pulkkinen: Lumo

Vihdoin määki sain luettua ensimmäisen Pulkkiseni! Tää kirja pisti kyllä miettimään.



 

Kirjan juoni on yksinkertainen: Philippa kuolee ja hänen elämäänsä ja kuolinsyytään tutkitaan monen eri henkilön kautta. Ääneen pääsee patologi ja poliisit raporttien kautta sekä Philippan elämässä olleet ihmiset. 

Teemoja tässä kirjassa oli paljon. Tyttöys. Roolit. Tunteet. Ystävyys. Kasvu. Tulkinnat. Yhtäaikaa selkeänä ja sillisalaattina. Ja Philippasta oli niin moneksi!

Kirjaa lukiessa huomasi, miten sitä on kasvanut siihen, että tyttönä pitää olla tietynlainen ja ei ainakaan koetella sen rajoja. Muotti on tämä, tunge ittes siihen ja oo hiljaa ja tyytyväinen. Nyt aikuisena oon sitten etsinyt ja löytänyt omaa tyyliäni olla tyttö/nainen/sukupuoleton/ylipäätään minä. Oon siilitukkainen ihminen, joka tykkää pukeutua mekkoihin, kukkalegginseihin ja korvakoruihin. 

Mutta takas kirjaan. Kirjassa tuli hyvin esiin Philippan keinot etsiä ja löytää. Hän kuvasi paljon kamerallaan videoita ja ystävänsä Sagan kanssa esitti erilaisia rooleja ja kokeili asioita. Mietin, että en ite ois ikinä kyenny siihen. Musta ei vaan irtoa tuollainen. Ihailen niitä, jotka pystyy siihen. Tuohan on tosi hyvä keino turvallisesti kokeilla asioita. Philippalla ja Sagalla oli myös sometilit, joihin he julkaisivat tuotoksiaan. Niissä itse päättivät mitä julkaisevat ja mitä eivät. 

Kirjassa on myös Philippan entinen poikaystävä ja läpi käydään myös heidän eroaan, joka paljastuu lopulta johtuneen vääristä tulkinnoista. On myös Philippan naapuri, eläkkeellä oleva entinen lääkäri, jonka vaimoa Philippa auttoi ennen hänen kuolemaansa. Lisäksi myös toinen naapuri, neurologi, jonka kanssa Philippa tekee vihaperformansseja. Ohimennen myös Philippan äiti saa äänen. 

Kirja oli kyllä monenlainen! Musta tuntuu, että tuun lukemaan tämän vielä joskus uudelleen. Kaikkia kirjan synnyttämiä ajatuksia en osaa vielä pukea edes sanoiksi.

12 kommenttia:

  1. Oli hyvä, teki vaikutuksen.

    VastaaPoista
  2. Lumo on kiinnostava kirja. Itsekin olen suunnitellut tämän lukemista, eri asia sitten koska tulee sopiva lukufiilis. Olen lukenut Pulkkiselta Rajan, se ainakin oli tosi hyvä. Nyt blogiaikana tekisi mieli lukea se joskus uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä voi kyllä suositella! Mulla on jo seuraava Pulkkinen hyllyssä oottamassa lukemistaan.

      Poista
  3. Tämä kiinnostaa kovasti minuakin! On kuulemma tyyliltään aika erilainen kuin muut Pulkkisen romaanit. Olen lukenut Pulkkiselta kolme romaania, joista Totta miellytti minua eniten ja Vieras vähiten.

    VastaaPoista
  4. Tämä on niin runsas, ettei tyhjene yhdellä lukukerralla. Moni asia jäi mietityttämään siinä määrin, että voisi olla hyvä lukea tämä joskus uudelleen. Paljon kiinnostavia teemoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, tässä on niin paljon kaikkea saatu kansien väliin, ettei todellakaan tyhjene kerralla.

      Poista
  5. Kuulostaa hyvältä tuo siilitukan ja mekkojen yhdistelmä! Mun mielestä elämä on paljon kivempaa, kun pystyy vapauttamaan itsensä esimerkiksi juuri niistä odotuksista, miltä naisten pitäisi näyttää (varsinkin kun vain harvat naiset pystyvät näyttämään siltä) ja olemaan itsensä näköinen, mitä se nyt sattuu eri aikoina olemaankaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Töitä on pitäny tehä sen eteen, että pystyy olemaan ja tekemään itsensä näköisesti. Varsinki nuorempana sitä meni paljo enemmän sen mukaan, mitä oletti muiden musta tahtovan ja olevan.

      Poista
    2. Ihan sama juttu minulla, paljon töitä on pitänyt tehdä. En vieläkään ole niin rohkea kuin voisi olla ja ehkä haluaisin olla, mutta kuitenkin paljon vapaampi ja varmempi kuin nuorena.

      Poista
    3. En tiiä onko sitä koskaan täysin vapaa olemaan mitä on, mutta aina jos vähä enämpi pystyy ni se hyvä suunta.

      Poista