18 tammikuuta, 2023

Sirkka Turkka: Tule takaisin, pikku Sheba

En oo aiemmin lukenu Sirkka Turkkaa ja hänen runonsa olivat iloinen yllätys. Pidin niistä ja pidin Turkan tavasta sanoa asioita.



Piti ihan kirjoittaa ylös pätkiä eri runoista, ku oli niin kauniisti ilmaistu asioita:

 "Vain lumi valittaa ja soi"

"routa kukkii"

"savut kylien yllä"

"Sataa, niin, että puut huokaavat"

"jokaisessa lätäkössä taivas"

"Sinä olet minulle ikuisuusasia."

"syvät tummat sammalmeret"

"tulkoon pimeys, valkeus menköön"


Turkan runoissa luonto tuli kyllä lähelle niin monin eri tavoin. 


"Minä kysyn veistoksen nimeä
ja sinun kulmakarvasti nousevat
ilmaan hämmästyksestä:
Avaimenreikä tietysti.
Miten pieni, melkein ontto puuviilu,
johon on liimattu kaksi kukonsulkaa
voi olla nimeltään Avaimenreikä.
Sinä otat sinisen kiven, johon on
maalattu kissa.
Enkö minä nyt näe: kissa katsoo avaimenreiästä.
Tosiaan, sitä se on: ikkuna
päiviin ja uniin, sinun
tutkimattomaan hymyysi.
Ja iltaan, joka läntisellä taivaanrannalla
on peittynyt kultaan."

ja

"Kuin Tuomiopäivän Pasuuna, kuin seitsemän
Palavaa Pyhimystä
oli se kevät.
Se iltataivas, ja palavat puut
sitä taivasta vasten."


Ehdottomasti haluan lukea Turkkaa vielä paljon lisää!

6 kommenttia:

  1. Kuulostaa hyvältä! Minäkään en ole koskaan lukenut Sirkka Turkkaa.

    VastaaPoista
  2. Minä luin tämän pari vuotta sitten Finlandia-haasteeni puitteissa ja pidin myös!

    VastaaPoista