Marja-Liisa Vartio: Hänen olivat linnut

 Tänään on kulunut 100 vuotta Marja-Liisa Vartion syntymästä, joten sen kunniaksi tänään bloggaan yhdestä hänen kirjastaan. Tämä on ensimmäinen lukemani Vartio!

Tämä olikin aikamoinen kirja. Aina ei oikein tiennyt, että mitä tästä pitäisi ajatella. Ruustinna oli aika epämiellyttävä henkilö. Samaten hänen palvelijansa Alma oli sellainen, ettei aina oikein ottanut selkoa hänestä. Oikeastaan kirjan henkilöistä kukaan ei ollut sellainen, josta olisi suoranaisesti pitänyt. Kirjasta myös näkyy semmonen mieletön rakkaudettomuus ihmisten välillä. Kukaan ei oikein välitä kenestäkään ja itsekseen pitää pärjätä ja apua ei oteta vastaan.

Kirja alkaa pappilan palosta, jota ruustinna, Adele, muistelee Alman väsymiseen asti. Sitä vatvotaan eessuntaassun, samaten ku ruustinnan avioliittoa ja siitä seuraa kirjan konfliktit. Välillä se vähän puudutti lukiessa, mutta silti jokin vetovoima tässä tarinassa oli, koska piti lukea tämä loppuun asti. Onneksi ei ole mikään pitkä kirja!

Sen verran tämä kirja herätti mielenkiintoa Vartion tuotantoon, että todellakin aion lukea hänen muitakin kirjojaan!