Aubrey Gordon: What we don't talk about when we talk about fat

Mää en oikein tiedä, että mistä aloittaisin tän kirjan purkamisen. Kirjoittaja on nimimerkin Your Fat Friend takana ja olen lukenut hänen kirjoituksiaan vuosien aikana monia.

 

Kaikki tässä kirjassa kertoo siitä, millaista on elää lihavana tässä maailmassa, miten väärin lihavia ihmisiä kohdellaan ja miksi se on väärin. Gordon kirjoittaa hyvin ja selkeästi ja ei jätä mitään arvailujen varaan. Oli hätkähdyttävää lukea esim. siitä, miten Gordon ruokakaupassa ollessaan joutuin erään ihmisen kiusaamisen uhriksi. Tää tyyppi tsekkas mitä Gordonilla on ostoskärryissä ja poisti sieltä ne, mitkä katsoi olevan vääriä ostoksia lihavalle ihmiselle. Helvetin tylyä paskaa. Samaten Gordon kertoo siitä, miten hän päivittäin joutuu huuteluiden ja muun kiusaamisen uhriksi vain koska on lihava ihminen. Yhdysvalloissa tämä on hyvin yleistä tällainen. En osaa sanoa miten Suomessa on tilanne tässä, koska itse en kohtaa sitä, vaikka lihava oon. Oletan, että Suomessaki huudellaan lihaville ja kiusataan heitä kaikin tavoin ja on muutenkin samanlaisia läskivihamielisiä asenteita ja paikkansapitämättömiä stereotypioita, kuten lihavat on laiskoja ja tyhmiä jne.

Gordon kirjoittaa myös siitä, että miten seksuaalisen väkivallan lihavia uhreja ei uskota niin helposti kuin laihoja vastaavia. Koska kuka nyt haluaa lihavan raiskata? Tai edes seksiä lihavan kanssa. Asenteet on sellaisia, että on häpeällistä tykätä lihavista ihmisistä. Ja silti lihavat kokee seksuaalista väkivaltaa ja ahdistelua samallain kuin laihatkin. Lihavia ei vaan uskota, koska he ovat lihavia.

Yhdysvalloissa on myös lääkäreitä, joilla BMI-raja asiakkaille. Se on ihan sallittua. Lääkärit myös kohtelevat lihavia asiakkaita paskasti, jos heitä edes ottavat vastaanotolleen. Yksinkertaiset ja helposti hoidettavat sairaudet jäävät löytymättä ja hoitamatta, vain koska kaikki oireet kuitataan sillä, että se johtuu sun lihavuudesta. Sitten tulee eteen tilanteita, että viimein joku ottaa tosissaan oireet ja löydetään terminaalivaiheessa oleva syöpä ja elämä oli sitten siinä. Kaikki tämä vain koska asenteet lihavia kohtaan ovat niin epäinhimillisiä. Ai niin, eiväthän lihavat edes ole ihmisiä. Tai voisivat olla, jos vain viitsisivät laihduttaa. Paitsi että, ei ole olemassa ainuttakaan keinoa, jolla sais aikaan pysyviä laihdutustuloksia. Ei ainuttakaan. Kaikissa keinoissa viimeistään viiden vuoden päästä lihominen taas alkaa. Miettikääpä sitä. Lihavuusleikkauksen jälkeenkin lihominen alkaa kahden vuoden päästä. Että semmonen pysyvä keino sekin. Ja minkä hirveän mankelin läpi ihminen joutuu menemään, että saa kahdeksi vuodeksi painon tippumaan. Hirveä mankeli, että saisin edes hetkeksi ihmisarvon.

Tää kirja kannattaa lukea. 

Mulla on tulossa kirjoitus Raisa Omaheimon Ratkaisuja läskeille- kirjasta. Samaa sarjaa sekin tän kirjan kanssa ja helkkarin pitkä kirjoitus syntymässä.