24 marraskuuta, 2022

Julia Pöyhönen & Heidi Livingston: Fanni ja ihmeellinen tunnelämpömittari

Mun tunteisiin tutustuminen ja tunnetaitojen opettelu jatkuu. Hyvin hitaasti, mutta silti varmasti. Seuraavaksi luin tän tunnelämpömittarikirjan.

Kirjotin GoodReadsiin: "Tää sarja on kyllä loistava. Tästäkin sain ahaa-elämyksiä. Mää osaan lähinnä tukahduttaa tunteitani ja siksi aion tehä ittelleni tunnelämpömittarin ja opetella tunnistaan tunteideni voimakkuutta ja rauhoittumista."



 
"Hyviin tunnetaitoihin kuuluu kyky tunnistaa ja nimetä itsessä ja muissa herääviä erilaisia tunteita sekä ilmaista niitä ymmärrettävällä tavalla. Tunnetaitojen kehittyessä lapsi hahmottaa, miksi ja minkälaisissa tilanteissa erilaiset tunteet heräävät ja minkälaisista tarpeista ne kertovat. Lapsi oppii säätelemään tunteidensa voimakkuutta ja käyttämään luovaa ongelmanratkaisua kohdatakseen omat ja muiden ihmisten tarpeet tyydyttävällä tavalla." 
Tätä opettelen. Että osaisin nimetä tunteita ja että missä tilanteissa syntyy mitäkin tunteita. Ja tarpeet tunteiden takana on vielä aikamoinen mysteeri mulle.


"Tunteet heräävät aina automaattisesti, emmekä voi itse vaikuttaa siihen, mitä tunnetta milloinkin koemme. Tunnesäätely tarkoittaa kykyä säädellä kulloinkin kokemamme tunteen voimakkuutta ja kestoa. Tunnesäätelyn oppiminen on tärkeää, sillä se auttaa toimimaan rakentavalla tavalla muiden ihmisten kanssa." 
Tää oli lohduttavaa kuulla, ettei itse voi vaikuttaa mikä tunne milloinkin on. Ja lohduttavaa sekin, että sitä voimakkuutta voi oppia säätelemään.


"Pitkään jatkuvat voimakkaat negatiiviset tunteet vievät energiaa ja tuntuvat raskailta, minkä vuoksi taito säädellä omien tunteiden voimakkuutta on myös tärkeä mielenterveystaito."
Tää on totta. Mulla on just tämmösiä päälle jumittamaan jääviä tunteita ja ne on totisesti kuluttavia.


"Tunteiden säätely on osittain tiedostamatonta, eli teemme sitä huomaamattamme. Vaikka lapselle ei tietoisesti koskaan opetettaisi, miten tunteita säädellään, hän oppisi ajan kanssa omien kokemustensa perusteella jonkin tavan toimia voimakkaiden tunteiden kanssa."
Mää oon oppinu tukahduttaan tunteita, syömään tunteita alas ja kaikenlaiita tunteidenvälttelykeinoja.


"Myös myönteiset tunteet voivat yltyä epämiellyttävän voimakkaiksi, jolloin olo alkaa tuntua hallitsemattomalta."
Tää oli hyvä muistutus mulle.


"On tärkeää osata tunnistaa omien tunteiden voimakkuus, jotta tunteita oppii säätelemään."
Tätä opettelen. Siksi tein sen tunnelämpömittarin. Kuva alla.





Jos kuvan tekstit ei erotu kunnolla niin tässä vielä erikseen:

vihreä alue 
0-20: Olo on rento, rauhallinen ja turvallinen.

keltainen alue
20-40: Tunne on lievä ja saattaa mennä itsestään ohi tai lientyä kevyellä tuella.
40-60:Tunne on selkeä, mutta järkevä ja joustava ajatteleminen onnistuu ja toiminta on omassa hallinnassa.
60-80: Tunne alkaa olla niin voimakas, että omaa toimintaa on vaikea hallita. Ajattelu on mustavalkoista ja kielteistä. Tarvitaan apua rauhoittumiseen.

punainen alue

80-100: Vaaravyöhyke. Silloin aivot menevät yksinkertaisesti pois päältä. Omaa toimintaa on vaikea hallita. Taistele tai pakene- toimintamalli aktivoituu. Tunteet tuntuvat tosi raskailta ja epämukavilta.


Sellaisia mietteitä tästä kirjasta. Vielä ois kolme tämän sarjan kirjaa hyllyssä oottamassa, että tarttusin niihin. Nyt oon ollu niin alavireinen, ettei oo ollu halua tarttua mihinkään, mikä muuttais mun olotilan takas ylivireiseksi.

4 kommenttia:

  1. Itsellänikin on taipumusta tunteiden tukahduttamiseen. Taidamme olla viimeisiä sukupolvia, joille ei opetettu tunteista mitään. Välillä tuntuu kuin olisi käynyt peruskoulun kivikaudella, niin paljon on jo muuttunut ihan digitaalisuudenkin merkeissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin me taidetaan olla. Kivikautisia muinaismuistoja tunnetaidoissa.

      Poista
  2. Hyvä, että näitä tunnekirjoja ilmestyy. Tunnetaitojen osaaminen on tärkeä taito, ehkä tärkein kaikista. Itselläkin on vaikea puhua omista tunteista. Ne menevät herkästi lukkoon, jos on paha mieli. Suomalaisten on vaikeata osoittaa julkisesti tunteita. Vaikka on pää kainalossa, niin ei satu, ei ainakaan tunnusteta, että sattuu! Tunteiden julkituominen hävettää, vaikka ei siinä ole mitään hävettävää. Me on siis opittu olemaan hiljaa ja häpeämään omia tunteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tuo opittu on just väärin. Harmittaa, ettei ite oo jo lapsena saanu tunnetaito-opetusta.

      Poista