"Rainnan perhe lapsineen joutuu muuttamaan Helsingistä maalle. Muutos on iso eikä alkuunsa ilahduta lainkaan 16-vuotiasta Kirstiä, 14-vuotiasta Kaisaa, 12-vuotiasta Lassia tai viisivuotiasta Outia. Mutta talo, persoonallinen ja hauska Kesälintu ympäristöineen saa pian koko perheen puolelleen."
"Se oli hullunkurisin talo mikä koskaan on nähty: kattoikkunoita, parvekkeita ja kuisteja sikin sokin, ja koko komeus valtavan köynnösvyyhden kätkössä. Äiti Rainta huokasi muuttokuorman vierellä, ja 16-vuotias Kirsti kapinoi avoimesti: kuinka helsinkiläinen voisi elää tällaisessa loukossa! Kaisa, Lassi ja Outi katselivat ällistyneinä ympärilleen. Mutta talo, Kesälintu, hymyili viisasta ovelaa hymyä. Se tiesi oman taikamahtinsa..."
Tämä oli just sellainen omaa aikansa henkivä nuortenkirja, julkaistu 1959. Viihdyin tämän parissa mainiosti. Tällaisissa kirjoissa on sellaista tietynlaista raikkautta, kun ollaan reippaita ja rehellisiä ja oikeudenmukaisia. Toisaalta taas sitten näkyy ajanhenki siinäkin, että tyttöjen pitää olla tietynlaisia eli naisviha ja pojat tulee olemaan perheenpäitä ja elättäjiä. Oon oppinu lukemaan osin silmät kiinni näitä vanhempia kirjoja. Jos vanhanaikaisiä käsityksiä ei suoraan hierota pahasti naamaan niin kykenen lukemaan näitä kirjoja, kun tiedän, että se on oman aikansa tuotos.
Mutta kirjaan muuten. Ihastuin tohon taloon, Kesälintuun. Kuulostaa just mun unelmatalolta! Pystyn sieluni silmin näkemään itseni siinä asumassa. Pidin myös tosi paljon talon "isännöitsijä"-pariskunnasta ja tv Outista. Olivat aika ihania. Muuten en kyllä pahemmin välittänyt kirjan henkilöistä, vaikka heidän edesottamuksiaan olikin hauskaa seurata.
Sellainen oli tämä kirja. Muistelen hämärästi lukeneeni tämän joskus nuorempana sen kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti