22 heinäkuuta, 2018

Valkoinen varjo

Kirjastossa satuin tarttumaan tähän Katariina Sourin ensimmäiseen dekkariin. Valkoinen varjo vei minut täysin mukanaan.




Mona Malin on perustanut yrityksen, jossa hän myy tekemiään mosaiikkeja. Mona myös saa kovia päänsärkykohtauksia ja näkee näkyjä. Sitten hänelle velkaa oleva mies tapetaan. Mona pelästyy olevansa itse tappaja, koska näkee näkyjä siitä, miten tämä mies tapetaan. Yrityksen kanssakin takkuaa, mutta hänelle ehdotetaan mosaiikkikurssien pitämistä. Ihmisten tekemistä mosaiikeista Mona saa myös näkyjä ja enteitä tulevasta ja menneestä.

Roni Arosuo on vankisairaalassa tapettuaan ex-tyttöystävänsä veljen. Ronilla ei ole mitään käsitystä, että miksi asia tapahtui. Häntä hoitavalla lääkärillä Kari Sammatilla taas on aivan omat suunnitelmansa Ronin hoidosta ja kaikesta.

Monan ystävä Piia ehdottaa mosaiikkikurssin pitoa saaressa. Sinne päätyvät sitten Mona, Piia, Roni, Kari ja muutama muukin henkilö. Saarella juonen kuviot totta tosiaan tiivistyvät ja tarina etenee vääjäämättä loppuaan kohden. Murhaajakin selviää vasta tarinan loppupuolella ja sitä ennen ehdin epäillä muutamaakin henkilöä asiasta.

Siis wau! Ensinnäkin se, että itsellä on kirjailijasta vain hämäriä skandaalinomaisia mielikuvia lapsuudesta. Sitten toisekseen se, miten kirja vei minut mennessään ja piti tiukasti otteessaan loppuun asti. Kirjan luettuani halusin vain heti saada näppeihini seuraavan osan tästä trilogiasta. Oli kyllä niin hyvä kirja! Suosittelen lämpimästi kaikille. Kirjan loppuun jäi cliffhanger ja siksikin haluan mahdollisimman pian päästä jatkamaan tämän tarinan lukemista seuraavasta osasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti