04 elokuuta, 2022

Kazuo Ishiguro: Klara ja aurinko

Kauanpa kesti, että sain käsiini toisen Ishiguron kirjan ja luettua sen. Tää oli spefi-lukupiirin kesäkuun kirja ja mielenkiinnolla odotin tän lukemista jo aiheenkin takia.




Mulle tää kirja oli pieni pettymys, koska aiemmin lukemani Ishiguron kirja Haudattu jättiläinen oli mulle viiden tähden kirja ja tää taas ei tehny muhun oikein vaikutusta. Joku kumma taika tässä Ishiguron tekstissä silti on, koska vaikka välillä oli ihan tylsää lukemisen kanssa niin silti teksti kuitenkin piti otteessaan ja vei mennessään.

Klara on keinoystävä ja hänet ostetaan 14-vuotiaan tytön, Josien, joka on hyvin sairas, ystäväksi. Klara haluaa tehdä parhaansa ja eritoten haluaa parantaa Josien. Klaran yritykset tuntuu jotenkin oudoilta ja lapsellisilta. Esim. Cootings- koneen tuhoaminen. En tiedä mikä Cootings oikeasti on (eikä googlekaan kertonut), mutta kuvittelin sen kuvauksen perusteella jonkinlaiseksi asfaltti-koneeksi. 

Keinoystävä, tekoälyllä varustettuna tuntuu yhtäaikaa mahdolliselta tulevaisuudelta ja kuitenkin absurdilta, että miten tekoäly voisi edes olla ystävä. Kirjan aikana käy ilmi, että Klara tosissaan opiskelee ilmeitä ja eleitä ja niiden tarkoituksia, että olisi mahdollisimman hyvä ystävä Josielle.

Aihe kirjassa on kyllä mielenkiintoinen, mutta en silti lämmennyt tälle kirjalle. Joku tässä haras vastaan mun kohalla. Tunnelmassa oli jotain samaa unenomaisuutta, mutta silti Klara ja aurinko ei vaan lähtenyt. Ehkä odotukset oli liian suuret Haudatun jättiläisen jäljiltä. 

4 kommenttia:

  1. Ishiguro on kyllä taitava luomaan omia maailmoja. Kirjassa oli tosi paljon ajateltavaa ja pohdiskeltavaa mm. se mitä tehtiin nuorille, jotta heistä tuli menestyjiä. Kirjan lopun kaatopaikkakuvaus oli todella surullista luettavaa, joten Ishiguron taituruus on hienoa myös tunnetasolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitava kirjoittaja hän kyllä on. Mun pitää kyllä lukea vielä lisää Ishigurolta, että voin sanoa mitään kummempaa. Nää kaks lukemaani olleet niin erilaisia kirjoja.

      Poista
  2. Luin tämän keväällä ja itselle jäi sama fiilis! Hyvin kirjoitettu teos, ei siinä mitään, mutta jotenkin tosi tylsä ja sellainen katkonainen. Kirja jätti min mielestä myös vähän liikaa lukijan itse arvailtavaksi ja koottavaksi kasaan, että se ois ollu millään lailla eheä teos. Muuten olen kyllä pitänyt Ishiguron kirjoista paljonkin, joten tämä oli pettymys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää oli tän takia jännä lukukokemus. Semmonen blah ja ministi jee yhtäaikaa.

      Poista