Säihkyvät utopiat: Essee-mixtape

Mielenkiinnosta tartuin tähän esseekokoelmaan, että minkälaisia voisivat olla tulevaisuuden esseet, minkä muotoisia, näköisiä, miten kirjoitettu jne. Tää oli kyllä positiivinen yllätys!

Roihan esseestä jopa kirjoitin tämän kohdan ylös, koska se lisäsi niin paljon ymmärrystä itseäni kohtaan. Että miksi lapsena koin niin vahvasti, ettei liikunta oo mua varten.

Roiha:

"Filosofi Iris Marion Youngin usein siteerattu fraasi "throwing like a girl", heittää kuin tyttö, viittaa tapaan, jolla tyttöjä opetetaan ensin olemaan käyttämättä ruumiitaan, minkä jälkeen heitä rangaistaan epäonnistuneista suorituksista. Palloa heittäessä tyttöjä ei rohkaista käyttämään siihen koko kehon voimaa ja sitä ympäröivää tilaa, minkä vuoksi heidän heittonsa ei ymmärrettävästi voi onnistua. Käsi ei rohkene hakea vauhtia, kehon lihakset eivät tuen liikkeen kaarta: vain heiveröinen kyynärvarsi nousee vipuvartena, ja flop, tuloksena eräs säälittävä kananlento. Pallo putoaa niin lähelle, ettei sen perään tarvitse edes juosta. Suoritukselle nauretaan: siinäs näette, ei teistä ole tähän. Young kirjoittaa monia naisia ympäröivästä kuvitellusta tilasta, jossa tietyn rajan yli liikkuminen ei tunnu mahdolliselta: "liikkeillemme saatavilla oleva tila on rajoitettu tila"."

Sitten tän kokoelman sisältö:

Maaria Ylikangas: Tarttuvia vapauksia

Aurora Ala-Hakula: Lukijoiden tila

Lada Suomenrinne: Rávdu

Taneli Viljanen: Nestemäinen sukupuoli, eli kuinka tulla siksi mitä ei vielä ole

Sofia Blanco Sequieros: Paras mahdollinen versio vapaudesta

M.K.Baijukya: Limits of representation

Henrik Pathirane: Runoilijan loikka, onnekas sattuma

Aurora Ala-Hakula: Huojuvien utopioiden planeetta

Bee Österman: Maagiset arkityypit

Maaria Ylikangas: Rakastavasta pimeydestä

Taija Roiha: Miten mennä yli

Kid Kokko: Hellittää ote

Kirjoittajien esittely

Arja Karhumaa: Kolofoni

Aurora Ala-Hakula, Maaria Ylikangas ja Arja Karhumaa toimittivat tän kokoelman. Lisäksi merkittävää tässä esseeantologiassa oli sen ulkoasu: välisivut olivat värikkäitä ja antoivat ilmettä ja luonnetta itsessään kirjalle. Tykkäsin siitä kovasti! Tuntu senkin puolesta hyvältä lukea tätä. Ei sitä pelkkää perinteistä valkoiset sivut ja musta teksti. Joka esseessä oli jotain uutta, erilaista, jotain. Sekin teki tästä mielenkiintoista lukea. Joku essee saattoi alkaa tutusti ja turvallisesti ja sitten kun käänsi sivua, sieltä tulikin jotain erilaista vastaan. Se kutkutti mieltä! Innosti jatkamaan lukemista.