Elokuun lukumaratonin saldo

 Mun lukumaraton meni vähä jännästi. Tai siis odottamattomasti.

Kirjat lukumaratonille eli just nyt kesken olevat:

Suzette Boon, Kathy Steele, Onno Van Der Hart: Traumaperäisen dissosiaatiohäiriön vakauttaminen

Anette Palssa, Maare Kauppinen: Tunne syöminen

Liu Cixin: Kuolema on ikuinen

Abir Mukherjee: A rising man

Keigo Higashino: Uskollinen naapuri

Brandon Sanderson: Ajan sankari

Qiu Xiaolong: Kahden kaupungin tarina

Takashi Hiraide: Kissavieras 

Mun tavoite oli saada luettua Mukherjeen ja Sandersonin kirjoja eteenpäin. No, ne oli ainoat kirjat, joita sain luettua koko lukumaratonin aikana! Eilen luin Mukherjeetä ja tänään Sandersonia.

Lukumaratonin saldo:

Abir Mukherjee: A rising man 

22min ja 8 sivua

Brandon Sanderson: Ajan sankari

5h9min ja 110 sivua

Tuo Ajan sankarin lukuaika sisältää paljon haahuilua ja puuhailua, että en kyllä lukenu koko tuota aikaa aktiivisesti. 

Iloisesti yllätyin, että sain näin hyvin edistettyä näitä kahta kirjaa. On todellakin tökkiny lukeminen mulla, ku ei keskittyminen oikein pelaa normaalisti.

Seuraavaa lukumaratonia odotellessa!💛

Kirjat elokuun lukumaratonille

 Oksan hyllyltä- blogissa pistettiin pystyyn lukumaraton elokuulle. Minä lukumaratonien rakastaja tietysti ilmoittauduin mukaan! Aion alottaa illalla maratonin, luultavasti Usa-Suomi- pelin jälkeen.

Kirjat lukumaratonille eli just nyt kesken olevat:

Suzette Boon, Kathy Steele, Onno Van Der Hart: Traumaperäisen dissosiaatiohäiriön vakauttaminen

Anette Palssa, Maare Kauppinen: Tunne syöminen

Liu Cixin: Kuolema on ikuinen

Abir Mukherjee: A rising man

Keigo Higashino: Uskollinen naapuri

Brandon Sanderson: Ajan sankari

Qiu Xiaolong: Kahden kaupungin tarina

Takashi Hiraide: Kissavieras

Erityisesti haluaisin ton Sandersonin kirjan saada luettua pois. On tahmeaa ja iso Sanderson-väsy, koska tää on trilogian kolmas osa ja kaikki nää kirjat olleet tiiliskiviä. Haluan myös saada Mukherjeen kirjan edistymään, ku se ollu mulla niin kauan kesken. Mulla on lukemisen kans nyt ongelmia melko paljon ja hyvin hitaasti edistyy yhtään mikään kirja, paitsi sarjakuvat.

Francesca Hornak: Viikko on pitkä aika

Tää oli ihan mahtava kirja perhesuhteista ja salaisuuksista! Vetävä, mukanaan vievä ja tästä nautti ja kirjan juonenkuviot oli kiinnostavia.

 

Äänessä ovat isä, ruokakriitikko Richard ja äiti Emma, heidän tyttärensä Olivia, joka palaa lääkärikomennukseltaan Afrikasta hoitamasta  Haag-virusta ja on rakastunut Seaniin, ja Phoebe, tv:ssä töissä ja juuri Georgen kanssa kihlautunut. Lisäksi Richardin avioliiton ulkopuolinen lapsi, juuri isästään tietää saanut Jesse. Koska Olivia on palannut Haagin parista niin hänen pitää olla eristyksessä viikon. Koska on joulu, niin koko perhe päättää viettää sen yhdessä eristyksissä maaseutukartanollaan. Mutkien kautta tietenkin myös Jesse päätyy sinne isäänsä metsästäessään. 

Ja sitten ne salaisuudet! Kaikilla on salaisuus ja ne paljastuvat sieltä, toiset nopeammin ja toiset hitaammin. Salaisuudet paljastuvat perheenjäsenille ja reaktioita pukkaa. Sitä kaikkea oli mielenkiintoista seurata ja lukea. Mielenkiintoisia olivat myös perheenjäsenten väliset suhteet. Yleensä en ihan hirveästi välitä lukea tällaisia, mutta jotenkin tää kiinnosti kovasti ja uppos muhun ku kuuma veitsi voihin. Salaisuudet kiehtoi ja viihdyin tän parissa oikein hyvin.

Mielenterveyden ensiapu 1: Mielenterveys elämäntaitona

 Kävin Mielenterveyden ensiapu 1- kurssin viime keväänä. Saatiin kurssilta tämmönen opaskirja mukaan ja kotitehtävänä oli lukea se. Ekan puolikkaan sain luettua äkkiä, ku se oli kotiläksynä ekan ja tokan kurssipäivän välillä. Loppujen lukemiseen meniki sitte aikaa. Itseasiassa 3kk meni ennen ku sain ees tartuttua tähän uudelleen.

 Tää kirja on kyllä tosi hyvä paketti! 

Tässä on viisi osaa:

1: Mielenterveys on osa hyvinvointia ja terveyttä

2: Tunnetaidot

3: Elämän monet kriisit

4: Ihmissuhteet ja vuorovaikutus

5: Mielenterveys ja arjen taidot

Jokaisessa osa-alueessa asiat käytiin läpi hyvin selkeästi ja lopussa oli aina kysymyksiä, joita voi pohtia oman elämänsä suhteen. Koin kyllä kurssin antoisaksi ja aion ehdottomasti osallistua mielenterveyden ensiapu 2- kurssille ens syksynä.

Liu Cixin: Muistoja planeetta maasta- trilogian kaksi ekaa osaa

Spefi-lukupiirin kanssa luettiin Liu Cixinin scifiä ja olipas melkoista scifiä! 

1. osa: Kolmen kappaleen probleema:

Tää eka osa ei sinänsä suurta vaikutusta tehnyt muhun, mutta sai mut silti ajattelemaan, että wau, olipas tää kirja. En oo aiemmin tällaista scifiä lukenut! Kirjan maailma oli niin erilainen ja kiinnostava, että päätin lukea koko trilogian. Tässä on tieteellistä meininkiä, joka ei mua sytyttänyt yhtään ja oli plääh ja ihan tylsää, koska välillä kirjan eri henkilöt selostivat asioita toisille henkilöille pitkät pätkät ja se oli aina yhen sortin paasausta ja sai ajatukset katkeilemaan. Sitten kun palattiin taas juoneen, alkoi sivut kääntyä kuin itsestään ja innostuin uudelleen kirjasta. Oli siis aika ristiriitainen lukukokemus! 

Kirja lähtee vuodesta 1967, jolloin Kiinasta lähetetään salaa sanoma Maan ulkopuolelle. Siihen vastataan ja se saa aikaan melkoisen tapahtumasarjan ja uhkan maapallolle. Nykyhetkessä taas erilaisia tieteilijöitä ja muita tyyppejä hommataan salaperäisen verkkopelin pariin. Tässä pelissä esitetään tarina ja yritetään ratkaista kolmen kappaleen probleemaa, mikä tuntu alkuun oudolta muun juonen suhteen. Lopulta kaikkien juonien langat yhdistyivät, vaikka aluksi ne tuntui ihan erillisiltä.

2. osa: Synkkä metsä:

Trilogian toinen osa oli ehdottomasti parempi kuin eka osa. Maapallolla odotetaan Trisolariksen joukkoja hyökkäämään ja tuhoamaan Maa. YK laittaa pystyyn Seinänkohtaaja- hankkeen, jossa valitut henkilöt saavat kaikki mahdolliset resurssit ja heidän pitää keksiä keino pelastaa Maa. Trisolaris on virittänyt Maan ylle sofonien verkon, joka estää teknologiaa ja muuta kehittymästä. Seinänkohtaajien pitää keksiä keinot ilman, että se paljastuu Trisolarikselle ja ilman, että paljastaa sitä kenellekään, koska sofonit kuulevat kaiken. Tätä hanketta oli mielenkiintoista seurata. Hetkittäin esiintyi myös ekan osan paasausta, mutta ei niin paljoa kuitenkaan. Kirjassa hypätään ajassa n.200 vuotta ja se hyppy oli tosi mielenkiintoinen. Asiat oli muuttunu paljon sinä aikana ja avaruuslaivastoki saatu tehtyä. Varsinkin loppu oli aika huikea, koin pettymystä, mutta myös mielenkiinto oli kova. Viimeisen sivun luettua olin vaan, että täh, miten tää tarina nyt tästä oikein voi jatkua. 

Trilogian viimeisen osan lukemista odotan kovasti!

Brandon Sanderson: Usvasyntyinen- trilogian kaksi ekaa osaa

Spefi-lukupiirin antia tämäkin trilogia! En olis saanut tartuttua tähän ilman lukupiiriä.

Osa 1: Viimeinen valtakunta

Tää lainaus GoodReadsista kuvaa parhaiten tätä ekaa kirjaa:

 

"Tuhat vuotta sitten Viimeisessä valtakunnassa käytiin ankara taistelu pahan ja hyvän välillä.

Nyt jäljellä on vain pölyn ja sumun peittämää joutomaata, jonka asukkaita kuolematon hallitsija ohjaa raudanlujalla otteellaan.

Vaikka jokainen vastarinnan kipinä on tukahdutettu, toivo lepattaa vieläkin pienenä liekkinä. Salaperäisen, usvasyntyisen Kelsierin johtama varasjoukkio on kehittelemässä häkellyttävää, tuhoon tuomitulta vaikuttavaa suunnitelmaa pahuuden vallan kukistamiseksi, ja nuori katujen kasvatti Vin tempautuu puolivahingossa hankkeeseen mukaan.

Onko toisenlainen tulevaisuus sittenkin mahdollinen vuosituhannen sorron jälkeen?"

Tarina oli tosi vetävä! Ihan yllätyin! Taikamaailma oli mielenkiintoinen, henkilöt oli mielenkiintoisia, ylipäätään koko kirjan maailma oli mielenkiintoinen. Kirjan loppu oli ihan vää ja byää, mitä mitä mitä. Siksi piti tarttua seuraavaankin osaan tässä trilogiassa.

Osa 2: Ylenemisen kaivo

Tarina piti edelleen lujasti otteessaan! Taas GoodReadsista hyvä kuvaus kirjan tapahtumista:

"Kelsierin kopla teki sen minkä piti olla mahdotonta: päihitti jumalan kaltaisen tyrannin, Lordihallitsijan, jonka valta oli kestänyt tuhat vuotta. Nyt Viimeisen valtakunnan tuhkista täytyy rakentaa uusi, terve yhteiskunta. Tehtävä on uskottu Vinille ja Elend Venturelle - katulapselle, josta on tullut valtakunnan voimakkain usvasyntyinen, ja idealistiselle aatelisnuorukaiselle, jonka pitäisi nyt hallita kuninkaana.

He eivät ole päässeet edes vauhtiin, kun kolme eri armeijaa hyökkää. Kun piiritys kiristyy ja tilanne käy tukalaksi, hitusen toivoa tarjoaa muinainen legenda. Mutta vaikka Ylenemisen kaivo osoittautuisi todeksi, kukaan ei tiedä missä se on tai millaisia voimia siinä piilee.

Alkaa näyttää siltä, että Lordihallitsijan kukistaminen olikin helppo osuus. Todellinen haaste on selvitä sen seurauksista."

Tän trilogian henkilöihin on kerinny jo kiintyä, esim. terrisläiseen Sazediin ja kandra OreSeuriin. Kaikista hahmoista pitää ainakin vähän. Lisäksi juonikin etenee jouhevasti kaiken aikaa, joten tylsiä hetkiä ei oikeastaan ole.

Trilogian viimeinen osa, Ajan sankari, on mulla vielä kesken. Eli siitä kuullaan, kunhan saan luettua sen tiiliskiven loppuun asti.

Jane Harper: Kuiva kausi ja Luonnonvoimat

Minäkin viimein olen päässyt lukemaan Jane Harperia! Kauan se kesti, jos miettii, että häneltä on jo neljä kirjaaki suomennettu. 

 Kuiva kausi:

Kirjaston sivuilta kuvaus: 

"Pieni Kiewarran kaupunki eteläisessä Australiassa kärsii vuosisadan pahimmasta kuivuudesta. Joet kuivuvat, eläimet kituvat, ihmisten elinehdot kapenevat. Kahteen vuoteen ei ole satanut. Kun tapahtuu raaka perhesurma, kaupunkilaiset ovat järkyttyneitä mutta tragedian kulku vaikuttaa selvältä: Luke Hadler ei kestänyt enää ja surmasi vaimonsa ja lapsensa. Luken lapsuudenystävä, liittovaltion agentti Aaron Falk saapuu hautajaisiin vastahakoisesti ja aikoo viipyä vain päivän. Hän ei ole käynyt kotikaupungissaan sitten teini-iän, mutta Luken isän lähettämä viesti on kylvänyt epäilyksen siemenen. Aaron päättää jäädä tutkimaan tapausta, vaikka kaksikymmentä vuotta sitten Kiewarrassa tapahtui jotakin, joka heittää varjon myös Aaronin päälle."

Tää Kuiva kausi ahmitutti ja lukaisin sen muutamassa päivässä. Jotenkin kirjan alkutilanne oli niin kiinnostava, että se vaan imaisi sisäänsä ja vei mennessään. Kirjan tunnelmaki oli jännä. Murhaajaakaan en arvannut kuin ihan lopussa. Aaron Falk ei päähenkilönä ole mikään kovin kiinnostava ja erityinen, mutta aivan käypä paremman puutteessa. Hänen taustansa toi kirjaan oman jännitteensä kuitenkin murhaa selvittäissä.

Luonnonvoimat:

Kirjaston sivuilta kuvaus: 

"Australian kuumimman dekkaristin romaanissa viisi kollegaa pakkaa reppunsa ja lähtee luontoon hiomaan tiimitaitojaan. Naisporukan keskinäiset suhteet ovat vähintäänkin mutkikkaat, ja ne mutkistuvat entisestään, kun yksi heistä katoaa. Apuun kutsutaan agentti Aaron Falk. Etsinnät vievät hänet erämaan sydämeen, missä sekavien ihmissuhteiden ja epäselvän menneisyyden muodostama vyyhti odottaa ratkaisuaan. Löytyykö hankala, pisteliäs Alice elävänä vai kuolleena? Ja miksi jokainen neljästä naisesta kertoo hänen katoamisestaan erilaisen tarinan?"

Tää ei imaissut mukaansa niinkuin eka osa teki. Tän lukemiseen meni aikaa ainaki triplasti enemmän kuin Kuivaan kauteen. Jotenkin kirjat henkilöt oli niin vastenmielisiä ja niistä kenestäkään ei oikein saanut otetta niinku ekassa osassa sai. Ja murhaajaa en osannut arvata tässä. Murhaajan selvittäminen kuitenkin kiinnosti niin paljon, että sen voimalla luki kirjan. Aaron Falk oli itessään kyllä tylsä hahmo tässä kirjassa, tylsempi ku ekassa osassa. Hänen työparinsa oli sentäs vähän kiinnostavampi.

Hoksasin, että tähän Aaron Falk- sarjaan on tulossa ens vuonna kolmas osa. Haluan kyllä lukea sen, kunhan se saadaan suomeksi, huolimatta Aaron Falkista itsestään! Harper on kirjoittanu muitakin kirjoja ja aion lukea ne nyt seuraavaksi. Australia kirjojen tapahtumaympäristönä on kiinnostava ja erilainen verrattuna niihin dekkareihin, mitä yleensä luen. Toivottavasti muissa kirjoissa on edes vähän paremmat hahmot. Kaikesta huolimatta saan hyvinkin kiinni näiden kirjojen viehätyksestä ja suosiosta.

Juba: Minerva: Jättiläisen kyyneleet

Minä uskollisesti luen tätä Juban Minerva- sarjaa. 

Oon lukenu aiemmat viisi osaa:

Minervat 1 ja 2

Minervat 3, 4 ja 5

ja tää oli nyt kuudes osa siis.

Tää Jättiläisen kyyneleet ei oikein nyt uponnu muhun. Olihan tässä hetkensä, muutama ihan jännäkin kohta, mutta tää oli nyt ihan plääh. Aivojen narikointiin oli kyllä sopivan kevyttä menoa, että siitä plussaa. Jättiläisleijona Jalmarin tyttöystävä tuli pelastettua ilkeän tulivuoripeikon kynsistä ja se hyvä niin. Aion silti lukea seuraavankin osan Minervan seikkailuita, jos niitä tulee.

Bryan Washington: Mitä meistä jää

 Tykkäsin tästä kirjasta hitokseen ja tuntuu vaikealta eritellä syitä, mutta koitanpa tehä niin joka tapauksessa.

Kirjan juoni on se, että Mike ja Ben ovat yhdessä ja sitten Mike saa kuulla, että hänen isänsä on kuolemassa syöpään ja hän päättää lähteä Japaniin isänsä luokse. Samaan aikaan Miken äiti tulee Japanista vierailuille Miken luo Yhdysvaltoihin ja niinpä sitten käy niin, että Miken äiti jää Benin kanssa Miken ja Benin asuntoon ja Mike taas matkustaa Japaniin. Ja miten sitten asiat etenevät tästä pisteestä? Mike ja Ben kertovat vuorollaan.

Miken ja Benin suhde on kriisissä. Se selviää hyvin pian. Minun silmiini suurin ongelma on se, etteivät he puhu toisilleen. Asioita kyllä sanotaan, muttei niitä tärkeimpiä, niitä isoimpia, jotka tarvisi sanoa ääneen. Itse olen oppinut sen, että parisuhde tai ystävyyssuhde ei pysy kasassa, jos ei puhu. Sen taidon voi onneksi oppia! Lisäksi Mikella ja Benillä molemmilla on omat ongelmansa vanhempiensa suhteen. Miken isä on hylännyt hänet lapsena ja äiti huolehtinut hänestä sitten omalla tyylillään. Benin isä taas juo ja vanhemmat ovat eronneet ja Ben jollain tavoin vieraantunut äidistään seen jälkeen. Nämä jutut myös heijastuvat Miken ja Benin parisuhteeseen.

Tää kirja on aika symppis ja Washington on osannu kirjoittaa parisuhteen koukeroista tyylillä, joka sai jatkamaan kirjan lukemista sivun toisensa jälkeen. Yllättävää, kun itteeni ku ei oikein kauheena jaksa parisuhdedraamat kiinnostaa lukea tai kattoa. Mieluummin luen ystävyydestä ja muista ihmissuhteista. Mutta tää kirja oli kyllä lukemisen arvoinen! Ja loppukin jäi mielenkiintoisesti auki. Tähän kirjaan jos sais jatkoa, niin lukisin!

Tatsuya Endo: Spy X Family 2-4

Mää oon ihastunut kovasti tähän Spy x Family- sarjaan! Tää on vaan niin hyvä!

 

Tää kakkososa oli täydet viisi tähteä! 

Anya aloittaa eliittikoulussa, jonka käynnin avulla hänen isänsä aikoo edistyä vakoilussaan. Anya kätevänä välikätenä tässä hommassa. Anya on kyllä ihan mahtava telepaattikyvyillään, joista ei hänen adoptiovanhempansa tiedä mitään. Lisäksi hänen tulkintansa asioista lapsena tuo eteen mielenkiintoisia tilanteita. Anya myös kovasti yrittää miellyttää Twilightia ja Yoria eli adoptiovanhempiaan.

Kolmannessa osassa päätähtenä on Anyan adoptioäiti Yor, joka on salamurhaaja. Siitä ei luonnollisesti kukaan muu tässä perheessä tiedä. Paitsi tietysti Anya, mutta hän tulkitsee lukemansa ajatukset omalla tavallaan. Lisäksi Yorin veli Yuri tulee kuvioihin ja sekottaa soppaa, koska hän on salaisen poliisin jäsen. Välillä nauroin ääneen tätä lukiessa.

Tässä neljännessä osassa päätähtenä on kannen koira. Anya on pelastanut hengen ja ansainnut koulussa tähden sen ansiosta ja palkinnoksi hänelle etsitään lemmikkiä. Koira pystyy näkemään tulevaisuuteen ja Anya telepaattina näkee koiran aatokset ja niin alkaa sitten pommi-iskujen estäminen. Lorun lopuksi koira päätyy Anyan perheeseen ja koiran nimeksi tulee kaiken lisäksi Bond, Anyan lempitv-sarjan mukaan. 

Tää sarja on kyllä vienyt mut mennessään. Innolla ootan aina seuraavan osan käsiin saamista. Tätä on tällä hetkellä yhteensä 9 osaa, joten ei ihan heti oo loppumassa. Toivottavasti kirjastoon hommataan kaikki osat!

Arja Ahtaanluoma: Puoli nainen: koko tarina

Hyvällä otteella kirjoitettu kirja siitä, kun verenmyrkytyksen seurauksena amputoidaan neljä raajaa ja mitä siitä seuras. Tästä sai potkua jatkaa omaa erilaista taivaltani!

 

Tää oli kyllä melkoinen tarina! Arja Ahtaanluoma herää teholla ja häneltä on amputoitu kaikki raajat. Siitä alkaa toipuminen, joka vaatii suurta sisua, jota Ahtaanluomalta tuntuu löytyvän roppakaupalla. Ahtaanluoman tarina on kerrottu hyvällä tyylillä ja minä ahmin tämän parissa päivässä. Ei sitä osaa edes kuvitella mitä kaikkea ihmisellä on vastassa tollaisessa tilanteessa ja mitä kaikkea se vaatii, että elämän saa suht normaaliksi ja että mitä taistelua vaatii, että saa kaiken tarvitsemansa avun. Melkoista! Jos mielenterveyden ongelmiin on Suomessa hankalaa saada apua, niin yhtään sen helpompaa ei ole saada tarvitsemiaan apuvälineitä, kuten Ahtaanluoman kohdalla tietyillä toiminnoilla olevat uudet kädet. Miksihän tollasten asioiden pitää olla niin hankalasti saavutettavia?

Kirja oli kyllä mainio, vaikka tarina itsessään onkin rankka. Mikä taas on mahtavaa, on se, että niin monenlaisista kokemuksista voi selvitä! 

Kazuo Ishiguro: Klara ja aurinko

Kauanpa kesti, että sain käsiini toisen Ishiguron kirjan ja luettua sen. Tää oli spefi-lukupiirin kesäkuun kirja ja mielenkiinnolla odotin tän lukemista jo aiheenkin takia.

Mulle tää kirja oli pieni pettymys, koska aiemmin lukemani Ishiguron kirja Haudattu jättiläinen oli mulle viiden tähden kirja ja tää taas ei tehny muhun oikein vaikutusta. Joku kumma taika tässä Ishiguron tekstissä silti on, koska vaikka välillä oli ihan tylsää lukemisen kanssa niin silti teksti kuitenkin piti otteessaan ja vei mennessään.

Klara on keinoystävä ja hänet ostetaan 14-vuotiaan tytön, Josien, joka on hyvin sairas, ystäväksi. Klara haluaa tehdä parhaansa ja eritoten haluaa parantaa Josien. Klaran yritykset tuntuu jotenkin oudoilta ja lapsellisilta. Esim. Cootings- koneen tuhoaminen. En tiedä mikä Cootings oikeasti on (eikä googlekaan kertonut), mutta kuvittelin sen kuvauksen perusteella jonkinlaiseksi asfaltti-koneeksi. 

Keinoystävä, tekoälyllä varustettuna tuntuu yhtäaikaa mahdolliselta tulevaisuudelta ja kuitenkin absurdilta, että miten tekoäly voisi edes olla ystävä. Kirjan aikana käy ilmi, että Klara tosissaan opiskelee ilmeitä ja eleitä ja niiden tarkoituksia, että olisi mahdollisimman hyvä ystävä Josielle.

Aihe kirjassa on kyllä mielenkiintoinen, mutta en silti lämmennyt tälle kirjalle. Joku tässä haras vastaan mun kohalla. Tunnelmassa oli jotain samaa unenomaisuutta, mutta silti Klara ja aurinko ei vaan lähtenyt. Ehkä odotukset oli liian suuret Haudatun jättiläisen jäljiltä. 

Xiaolu Guo: I am China

Ah, mikä kirja tää oli! Ei oikein oo ees sanoja kuvaamaan.

 

Elegian kanssa luettiin tää meijän lukupiirissä. Tästä kirjasta ois niin paljon sanottavaa, ettei oikeastaan mitään saa sanottua niinkuin haluaisi. Kaikki sanat tuntuu turhilta tai sellaisilta, etteivät ne kuvaa tarpeeksi tätä kirjaa ja sen tapahtumia.

Juoni on yksinkertaistettuna tää: Iona saa käännettäväkseen kiinankielisia kirjeitä ja päiväkirjamerkintöjä. Ne ovat kiinalaisen muusikon Jianin ja hänen tyttöystävänsä Mun toisilleen kirjoittamia. Iona uppoutuu käännöstyöhönsä ja elää Jianin ja Mun elämän tapahtumia. Selviää, että Jian on karkotettu Kiinasta ja päätynyt jonnekin Eurooppaan. Mu taas on kaiken jälkeen saattanut isänsä melkein hautaan ja lähtenyt bändinsä kanssa kiertueelle Yhdysvaltoihin ja lopulta päätynyt uuteen työhön Lontooseen. Iona kääntää kirjoituksia ja tutkii asioita suorastaan pakkomielteisesti ja samalla harrastaa irtosuhteita. Kritisoin Ionan seksielämän tuomista kirjaan, koska se ei sopinut kirjan tunnelmaan ollenkaan ja tuntui täysin irtonaiselta ja ei tuonut kirjaan mitään. Ihan kuin ois pakolla ämpätty kirjaan se seksi. 

Jianin ja Mun tarina taas oli mahtavaa luettavaa. Sitä ahmi ja tunnelmoi lukiessaan, että mitä on tapahtunut heille ja miksi. Kirjassa oli myös kuvia näistä kirjeistä ja päiväkirjamerkinnöistä ja joitain kuviakin. Ne sopivat kirjaan hyvin ja elävöittivät tarinaa, vaikken osaa kiinaa ollenkaan. Ionan tarina taas katkoi ärsyttävästi edellämainittua tarinaa ja yritin aina äkkiä lukea Ionan osuudet pois alta, että pääsisin itse asiaa lukemaan. 

Tarina päättyy hieman yllättävästi. En paljasta siitä sen enempää. Tarina myös jäi sellaiseen paikkaan, että heti mun mieli kangasteli kirjalle jatko-osaa. Jatko-osan tälle kirjalle lukisin kyllä erittäin mielelläni. Mun tarinan jatko kyllä kiinnostaisi!

Kei Sanbe: Poissa - Erased 1-3

Poissa - Erased on mangasarja, josta on tehty myös tv-sarja, joka löytyy Netflixistä.

 

Satoru, 29v, sarjakuvataiteilija, joka ei oo ollu menestys, toimii pizzalähettinä. Jostain syystä hän toisinaan elää saman hetken uudelleen ja uudelleen, kunnes keksii mikä siinä on vialla ja muuttaa tapahtumien kulkua. Satorua myös vaivaavat hänen lapsuudenkokemuksensa. Niitä hän yrittää selvitellä ja tilanne muuttuu pahaksi, kun joku hyökkää hänen kotiinsa ja tappaa hänen vierailulla olleen äitinsä.

Satoru on siirtynyt lapsuuteensa. Hänellä on edelleen 29-vuotiaan minän mieli ja tiedot. Niinpä hän yrittää estää kidnappaukset ja murhat, jotka tapahtuivat hänen lapsuudessaan.

Satorun yritykset muuttaa menneitä eivät menneet ihan niinkuin hän ajatteli. Ja sitten hän siirtyy takaisin nykyhetkeen, jossa häntä jahdataan äitinsä murhasta. Asioihin sotkeutuu myös hänen työkaverinsa Airi, joka yritetään murhata vain koska hän auttaa Satorua. Satoru saa apua myös yllättävältä taholta. Kuitenkin asiat ovat helvetinmoisessa sotkussa ja äidin murhaaja edelleen vapaalla jalalla ja sitten Satoru jää kiinni.

Tää on kyllä ollu jännä sarja! Mukava murhajännäri sarjakuvana. Kiinnostais kyllä nähä tuo Netflix-sarjaki, ku mun puolison serkun lapsi sano, että se oli tosi jännittävä.

Heinäkuun kooste

Heinäkuu tuli ja meni! Oon nauttinu kesästä, ku on ollu vaan yks hellejakso ja muuten just mun mieleiset kelit, eli n.20 astetta lämmintä. Viikko sitten sain viimein cpapin ja oon nyt totutellu sen kanssa nukkumaan. Odotan myös sitä, että loppuu tää loputon uupumus sen käytön myötä. Ainakaan vielä ei oo ollu mitään vaikutusta uupumukseen.

Kauppahallin eessä oli nättejä raitaisia petunioita.

Luetut: 10

Kazuo Ishiguro: Klara ja aurinko

Juba: Minerva: Jättiläisen kyyneleet

Tatsuya Endo: Spy x Family 4

Jane Harper: Luonnonvoimat

Mielenterveyden ensiapu 1

Liu Cixin: Synkkä metsä

Bryan Washington: Mitä meistä jää

Kei Sanbe: Poissa - Erased 2

Kei Sanbe: Poissa - Erased 3

Eeva Tenhunen: Mustat kalat

Ohdakkeet kukkii niin kauniisti.

Katsotut: 6

Captain America: The Winter Soldier

2014, 2h16min

Guardians of the Galaxy

2014, 2h1min

Guardians of the Galaxy vol.2

2017, 2h16min

Avengers: Age of Ultron

2015, 2h21min

Zootropolis - eläinten kaupunki

2016, 1h48min

Ant-Man

2015, 1h57min

Nää Oulun kukkapylväät on nättejä. 

Vaaleanpunaisia pelakuita ja punaisia auringonkukkia täynnä.

Haasteet: 2

lukumaraton

klassikkohaaste

Sellainen oli mun heinäkuu.