Persepolis

Sarjakuviaaaa! Tässäpä taas yksi, josta tykkäsin. Kahdessa osassa.

Persepolis on omaelämänkerrallinen sarjakuva Marjane Satrapin lapsuudesta Iranissa. Tässä ensimmäisessä osassa käydään läpi Marjanen elämää 14-vuotiaaksi asti, jolloin hänet lähetetään sisäoppilaitokseen. Millaista on elää, kun kotimaassa vallan ottavat fundamentalistit ja moni asia muuttuu, tulee esim. huivipakko. Marjane myös vähän kapinoi ja täpärästi välttää uskonnollisen poliisin.

Tässä toisessa osassa Marjane lähtee Itävaltaan sisäoppilaitokseen. Kirjassa käydään läpi vuodet koulussa ja myös kodittomana. Sitten Marjane päättää muuttaa takas kotiin. Edessä on sopeutuminen, kun on tottunut vapauteen, opiskelut yliopistosssa, naimisiinmenoa, itsensä löytämistä jne.

Persepolis oli mielenkiintoinen sarjakuva. Pidän paljon Satrapin piirros- ja kerrontatyylistä. Niin paljon, että kirjahyllyssä odottaakin jo seuraava Satrapi.

Flicka försvunnen

Ruotsin kielen parannusprojektini jatkuu. Houkutti tämmönen Lättläst- kirja.

Tää kirja on Kouplan- sarjan aloitusosa. Kouplan on paperiton iranilainen Tukholmassa. Rahaa saadakseen hän alkaa yksityisetsiväksi. Ensimmäiseksi tehtäväkseen hän saa kadonneen tytön etsimisen. Tytön etsimisessä on tietenkin monenlaista mutkaa matkassa. Kirjan loppu olikin mielenkiintoinen. Plus että Kouplanista paljastuu yllättäviä asioita!

Tän luettuani rupesin miettiin, että pitäskö lainata tästä kirjasta se alkuperäinen versio ja lukea se. Katoin, että se löytyis meijän kirjastostaki. Oli nimittäin niin mielenkiintoinen tää kirja! Joo ja tätä ei oo suomennettu ni seki pistäis lukemaan tän ruotsiksi.

Alkaa muuten tuntuun tän mun kielitaitojenparannusprojektini parissa, että maailmaa jotenkin avartuu vähä vähältä, kun pystyy lukemaan kirjoja muutenkin ku suomeksi.

Ps: Varasin tän kirjan normiversion kirjastosta, ku niin kutkutti päästä lukemaan tää toisenki kerran.

Meghan - prinsessa Hollywoodista

Omaan lukuhaasteeseeni luin tämän kirjan, kohtaan 5 eli kirja, joka ei tunnu yhtään kiinnostavalta. Mua ei nykyään pahemmin enää kuninkaalliset kiinnosta. Joskus 10v sitten katsoin kyllä kaikki kuninkaalliset häät ja lapsena kuninkaalliset oli isokin juttu.

No, tää kirja oli semmonen Meghanin ylistyslaulu, että se kävi tylsäksi lukea. Kun mennään niin, että ihminen on suurinpiirtein täydellinen ja niin taitava ja sisukas ja päläpälä, ni huokaus vaan. Plussaa kirja saa siitä, että kerronta oli sujuvaa ja helppoa lukea. Mitään muuta sanottavaa tästä kirjasta ei oikein oo. Elä lue, jos sua ei ehdottomasti kiinnosta Meghan. 

Vi på Saltkråkan

Iki-ihana Saariston lapset! Ku mulla on tää ruotsin kielen parannusprojekti menossa, ni luin tän ruotsiksi. Tässä kirjassa on Ilon Wiklandin kuvituksia sielä täälä.

Oli mukavaa, ku ymmärsin ainaki puolet kirjasta. Juonessa pysyin hyvin mukana, mutta tarkemmat yksityiskohdat jäi välillä vähän pimentoon. En jaksanu rueta sanakirjasta ettiin sanoja, ku lukeminen ois muuten menny niin katkonaiseksi. Niinpä puksutin vaan menemään ja oli mukavaa!

Oon joskus kattonu Saariston lapsista tehtyjä sarjoja/elokuvia ja sieluni silmin näin kirjan tapahtumat ja henkilöhahmot niitten mukaan. Saariston lapsissa on jotain niin hyväsydämistä ja suloista. Se välittyi myös ruotsin kielellä, vaikka mun taito ei oo vielä paras mahdollinen. 

Ainut miinus tässä kirjassa on se, ettei tälle oo jatko-osaa. Itku.

Maggy Garrisson- trilogia

Ku oon tänä vuonna (2019 kirjotin tän) lukenu niin paljon sarjakuvia, ni jatketaanpa sarjakuvilla vielä lisää. Maggy Garrisson- trilogia. Dekkari- trilogia on hän, tavallaan. Tykkäsin todella paljon!

Ensimmäisessä osassa Maggyllä on toimeentulostaan huolia ja hän keksii tavan saada rahaa. Maggy on kyllä mainio tyyppi. Ei voinu ku tykätä!

Ku on takataskussa mielenkiintoisesti hankittu 15000 puntaa, pitää pitää matalaa profiilia, ettei paljastu rahojen kanssa. Se on välillä vähän haastavaa.

Rahakasan kanssa tilanne kiristyy ja elämä on tasapainoilua. Mutta kun on selviytyjäksi syntyny, on selviytyjäksi syntyny. Voi Maggy!

Lukekaa tää trilogia! Ette varmasti pety. Nautin joka sivusta.

LauraKatarooman pienoislukuhaaste 2019 yhteenveto

Ihan ei putkeen mennyt tämä mun oma lukuhaaste. Kröhöm. Kröhöm. Valitettavasti ainut, jota voin syyttää tilanteesta, on minä itse. Höh ja pöh. 


Lukutilanne on seuraavanlainen: 6/12

1. Kirja, jonka kirjoittaja on australialainen/oseanialainen
Sara Ahmed: Tunteiden kulttuuripolitiikka

2. Tietokirja jostain itselle haastavasta/triggeröivästä aiheesta
Kaukonen, Raijas, Silver, Valkama: Seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö

3. Historiallinen romaani
Jason Goodwin: Janitsaaripuu

4. Sokkona valittu kirja
Alastair Reynolds: Aurinkojen huone
kirjaston tietokannasta randomeilla just sillä hetkellä mieleen juolahtaneilla hakusanoilla avaruus ja rakkaus tuli eteen ja otin ja lainasin

Päivitys joulukuu 2020: Tän kirjan lukemisen jätin kesken. Ei vaan lähteny.

5. Kirja, joka ei tunnu yhtään kiinnostavalta
Andrew Morton: Meghan, prinsessa Hollywoodista

6. Yli 700 sivuinen kirja
Hanya Yanagihara: Pieni elämä

7. Ruotsinkielinen kirja
Astrid Lindgren: Känner du Pippi Långstrump?

8. Epäluulosuutta itselle aiheuttanut kirja
Katri Syvärinen: Löydä elämän taika

9. Jokin Enni Mustosen kirja
Maitotyttö 

(luettu 2020)

10. Kirja omasta hyllystä
Vera Vala: Milanon nukkemestari

11. Kehopositiivisuuskirja
Megan Jayne Grabbe: Body Positive Power

12. Klassikkokirja esim. tästä listasta

Richard Bach: Lokki Joonatan 
(luettu 2020)

Ajattelin olla niin hurja, että jatkan tätä haastetta ja tavoitteena on, että luen nämä lukematta jääneet kurjat tänä vuonna, että saan tän oman haasteeni suoritettua. Mun oma haaste, joten voi tehdä näin, hehee.

Jos joku muu lähti tähän mukaan, ni ois kivaa tietää, että miten meni ja mitä kirjoja luit mihinkin kohtaan!

Kirjahyllyn aarteet- lukuhaasteen yhteenveto

Lähdin vuosi sitten mukaan hyllynlämmittäjät haasteeseen. Täällä listasin kirjat, jotka lämmittävät hyllyäni ja vain odottavat lukemistaan. No, miten on käynyt? Myönnän, ettei sinänsä oikein hyvin. Siis määrällisesti. Mutta toisaalta taas kävi hyvin, koska luin yhteensä kolme kirjaa omasta hyllystäni. Se on jo monta enemmän kuin nolla!

Muhosjoki talvisessa asussaan joulukuussa

Luin:

Nefertiti Malaty: Ei äitimateriaalia

Vera Vala: Milanon nukkemestari

Vera Vala: Suden hetki (postaus tulossa) Linkki lisätty


Aattelin jatkaa tän haasteen parissa ihan itsekseni.

Alkuvuodesta ostin kirjoja, jotka tässä postauksessa esittelin. Loppuvuodesta en ite ostanu ainuttakaan kirjaa. Sain kyllä yhden oikein omistuskirjoituksen kanssa: Maria Silimään Kaikki sade alkaa ylhäältä. Hyllynlämmittäjiä saattaa kyllä ilmestyä lisää, kun nuo mun synttärit taas uhkaavasti lähestyy ja sen takia voi lähtä lapasesta antikvariaatissa.