28 maaliskuuta, 2024

Naiset ja autismi

 Mielenkiinnosta tartuin näihin kahteen kirjaan. Kiinnostaa aihe, kun itsessänikin on autismin kirjon piirteitä. Toinen on sarjakuva, toinen sort of tietokirja.


Clara Törnvall: Naisia autismin kirjolla
suomentanut Christine Thorel

Tämä oli napakka tietokirjan ja autofiktion sekoitus. Törnvall kertoo omista kokemuksistaan autistina ja miten sai diagnoosin ja sen lisäksi myös tietoa autismista naisiin liittyen. Esimerkiksi oireiston erilaisuudesta, kuten että tytöillä ja naisilla ei ole kiinnostuksenkohteina ne klassiset jutut mitä pojilla ja miehillä on. Tai että naiset osaavat maskata niin hyvin, ettei heitä sen takia tunnisteta autisteiksi ja myöskään sen takia uskota heidän oireitaan niin helposti. Hyvä kokonaisuus!


Mademoiselle Caroline & Julie Dachez: Invisible differences

Tämä sarjakuva on Margueriten tarina. Aika vastaava kuin Törnvallinkin. Tässä tulee sarjakuvan keinoin hyvin esiin vaikeudet, joita autistina kohtaa. Esim. Marguerite on äänille herkkä ja hänen on töissä vaikea tehdä töitä, koska taustalla on koko ajan työkavereiden juttelua yms. Hyvä esimerkki oli myös se, että Marguerite ei ymmärtänyt naapurin flirttailevan ja haluavan seksiä (en kyllä minäkään ymmärtäisi, ettei sen puoleen) ja sitten tilanne päättyi hankalasti. Tämä oli hyvä teos! Varsinkin loppu oli hyvä, kun Marguerite pääsi sinuiksi tilanteensa kanssa ja löysi keinoja helpottaa elämäänsä. Kannattaa lukea!

27 maaliskuuta, 2024

Chitra Banerjee Divakaruni: Hopealaakson salaisuus

 Kun kävin joulukuussa Haukiputaalla kokemusasiantuntijakeikalla, kävin myös Haukiputaan kirjastossa pööpöilemässä. Siellä lasten- ja nuortenosastolla törmäsin hyllyssä tällaiseen kirjaan. Sehän piti napata mukaan, kun kuulosti niin hauskalta seikkailulta!


Takakansiteksti:
"Kaksitoistavuotias Anand on töissä teekojussa Kalkutan slummissa ja kapinoi kovaa kohtaloa vastaan. Hän uskoo että ihmeitä voi tapahtua ja että näkyvän maailman sisällä on toinen, näkymätön maailma: taikamaailma.

Eräänä päivänä teekojulle ilmestyy vanha mies, Abhaydatta. Hän kuuluu ikivanhaan veljeskuntaan, joka on omistautunut ihmiskunnan parantamiseen ja auttamiseen. Parantajat tietävät, että ihmisen mielessä piilee uskomattomia voimavaroja, ja kykenevät käyttämään henkisiä kykyjään toisella tavalla kuin muut ihmiset.

Abhaydatta tarvitsee Anandin apua. Anandin on vietävä salaperäinen taikaesine, kotilo, takaisin veljeskunnalle Himalajan vuorille. Mukaan lähtee myös katujen kasvatti Nisha, tulisieluinen tyttö, joka järjestää kiperiä tilanteita Anandille ja Abhaydettalle. Puhumattakaan veljeskunnasta, johon on tähän asti hyväksytty vain miehiä!

Trilogian ensimmäinen osa."

Tää oli kyllä ahmittava tarina. Seurasin jännityksellä Anandin ja Nishan matkaa kohti Hopealaaksoa. Etsin jopa kartasta, että missä paikat ovat. Tarina oli niin mukavaa ja jännittävää luettavaa, että haluan lukea loputkin tästä trilogiasta. Harmi vaan, kun kirjastosta ei löydy kolmatta osaa. Pitää googlailla, että mistä löytäisin sen. Ainakin tämä ja toinen osa on suomennettu ja löytyy kirjastosta.

26 maaliskuuta, 2024

Sateenkaarevaa rakkautta

 Kaksi ihanaa rakkaustarinaa! Molemmat englanniksi luettuna. 

Mulle ei enää heteroromantiikka oikein uppoa. Onneksi on näitä sateenkaarevia rakkaustarinoita enenevässä määrin, joten pääsen nauttimaan myös romantiikastakin silloin kun sitä kaipaan.


S. W. Searle: Patience & Esther

Tää oli aikas ihana sarjakuva! Patience ja Esther ovat samassa paikassa töissä, rakastuvat. Tämä kertoo heidän elämästään. Kun työt loppuvat kartanossa, he muuttavat Lontooseen ja rakentavat sinne omaa elämää yhdessä. Kaikenlaista tapahtuu, varsinkin kun suffragetit "mellastavat" ja asiat ovat murroksessa. Pidin siitä, miten sarjakuvassa kuvattiin seksuaalisuutta, seksiä, ajatuksia, tunteita. Ihana!


Alice Oseman: Heartstopper 5

Viimein tuli jatkoa Heartstopper-sarjalle! Oon niin odottanut! Tässä osassa Nick ja Charlie ovat tilanteessa, jossa Nick on yliopiston valinnan edessä ja se tietää heille joko eroa tai etäsuhdetta. Sitä käydään läpi. Lisäksi pojat haluavat alkaa harrastaa seksiä ja sitäkin käydään läpi. Varsinkin kun Charliella siihen heijastelee syömishäiriö. Oli kyllä taas ihana sarjakuva! Ja mikä parasta, Oseman tekee tähän vielä ainakin yhden osan lisää! 😍

25 maaliskuuta, 2024

Kaksi ahmittavaa fantasiakirjaa

 


Reetta Vuokko-Syrjänen: Syntykeho eli miten juosta pakoon ilman jalkoja

Tämä olikin jännä kirja. Ahmittava! Dystopia, jossa maailmalle on käynyt köpösti, koska ihmisiä ollut liikaa ja sitten keksitty keino, miten ihmisten mielet saa siirrettyä kehoista pois ja servereille. Ihmisillä on säännöllisesti aikoja, jolloin saavat olla kehossa, tosin tietyin kriteerein. Kaikki ihmiset saavat elää 5-vuotiaaksi asti kehoissaan ja joutuvat sitten luovuttamaan kehonsa eli siirtymään kehosta pois sinne serverille. Lisäksi monesti yhtä kehoa käyttää kolme ihmistä. Joten tietäähän sen, miten voi käydä.

Sitten itse tarinaan. Kirjassa eletään 2460-lukua. Kirjan päähenkilö Kip on sosiaaliserverillä ja suunnittelee pakoa sieltä, että pääsisi etsimään omaa syntykehoa ja sen kanssa menemään sitten paratiisiin, Ykseyteen. Siitä tarina lähtee liikkeelle. Paetessaan Kip kohtaa Artistin, kuuluisan kehonmuokkaajan ja päätyy hälle töihin. Siitä tarina vasta saakin sitten kierroksia. Kip on paon takia etsintäkuulutettu ja Artisti työnsä takia. He yrittävät selvitä ja pysyä tutkan alapuolella. Loppua kohti jännitys vain tiivistyy. Ahmin kirjaa, että saisin tietää miten Kipin ja miten Artistin käy.

Vuokko-Syrjänen on kirjoittanut tälle jatko-osan, Mahdottomien kukkien puutarha, joka on novellikokoelma. Se on just mulla luvun alla.



Ursula K. Le Guin: Tehanu
suomentanut Kristiina Rikman

Maameren tarinat jatkuvat! Tässä kirjassa Atuanin holvihaudoista tuttu Arha eli Tenar eli Goha on jo keski-ikäinen ja hän on elänyt perhe-elämää, on nykyään leski ja hänellä on jo kaksi aikuista lasta. Goha pelastaa pienen tytön, Therrun, joka on työnnetty nuotioon. Hän hoitaa lasta ja adoptoi hänet. Kun Goha saa kutsun kuolevan Ogionin luo, hän lähtee Therrun kanssa Re Albiin. Monenlaista tapahtuu, koska ihmiset pelkäävät vammautunutta Therrua. Myös Ged ilmestyy lohikäärmeen kantamana paikalle ja siitä tulee uusia mutkia juoneen. Kirjassa on melkoisia juonen mutkia ja tämäkin oli ahmittava teos. Oon tykästyny lujasti Le Guinin tyyliin ja aion jatkaa sarjan lukemista.

21 maaliskuuta, 2024

Kirjat kahdesta erilaisesta sisarussarjasta

 Sattuipa kohdalle sopivasti kirjoja kahdesta ihan erilaisesta sisarussarjasta. Toinen kirjasarja, toinen yksittäinen kirja. Rileyn kirjan luin joulukuun puolella, Jordahlin nyt alkuvuodesta.

 


Lucinda Riley: Seitsemän sisarta
suomentanut Hilkka Pekkanen

Ihastuin tähän Rileyn sarjaan jo heti ekasta kirjasta! Tämän postauksen kirjoitushetkellä olen lukenut jo kaksi seuraavaa osaakin.

Seitsemän sisarta aloittaa siskossarja D'Apliésesta kertovan sarjan ja tässä ekassa osassa kerrotaan vanhimman siskon, Maian tarina. Tarina lähtee liikkeelle siitä, että sisarusten adoptioisä, Papa Salt, kuolee ja jättää tyttärilleen kirjeet ja muita vihjeitä heidän alkuperistään.

Maia, joka on vähän syrjään vetäytynyt ja lukossa, päättää surun keskellä repäistä ja lähtee vihjeen perässä Brasiliaan. Siellä hän saa etsintätoverikseen kirjailijan, jonka kirjoja on kääntänyt. Tarina etenee kahdessa tasossa, nykyhetkessä Maian tarinaa ja menneessä Maian esiäidin tarinaa. Miten Rio de Janeiron Kristus-patsas liittyy Maian sukujuuriin? Löytääkö Maia etsimänsä?

Tää tarina oli todella koukuttava. Ahmin. Ihanaa, että nyt tartuin tähän sarjaan! Saan nauttia tästä stressini keskellä ja upota seuraamaan sisarusten elämiä ja saada lohtua ihanista kirjoista ja tarinoista.




Anneli Jordahl: Karhunkaatajan tyttäret
suomentanut Jaana Nikula

"Nykyaikaan sijoittuva kertomus seitsemästä villinä kasvaneesta sisaresta Suomessa.

Karhunkaatajan tyttäret on suuri tarina vihasta ja surusta, rakkaudesta ja ilosta, yksinäisyydestä ja yhteisöllisyydestä sekä sisarusten välisestä kilpailusta, keskinäisestä huolenpidosta ja hallitsevan isän opeista.

Pahamaineisen karhunkaatajan seitsemästä tyttärestä juorutaan edelleen. Elivätkö he todella omillaan erämaassa? Sanotaan, että he viettivät koko elämänsä metsästäen ja painien, paitsi silloin, kun olivat umpihumalassa. Joskus heitä nähtiin torilla myymässä karhunnahkoja.

Miksi he eivät koskaan käyneet koulua? Miksi he halusivat asua eristyksissä kaukana lähimmästä kaupungista? Miksi heidän käytöksensä oli niin karkeaa?

Ruotsalainen Anneli Jordahl on siirtänyt Aleksis Kiven klassikosta inspiroituneen kertomuksensa nykypäivään ja nimettömiin paikkoihin Suomessa. Seitsemän villin sisaren tarina oli August-palkintoehdokkaana vuonna 2022."

Tää kirja kertoo osallisuudesta tai oikeastaan sen puutteesta ja syrjäytymisestä. Siskosten isä on syrjäyttänyt tyttärensä yhteiskunnasta. He selviytyvät, koska on pakko. Siskosten äiti (Louhi nimeltään!) koittaa vaan selvitä lapsikatraan kanssa. Kun molemmat vanhemmat, ensin isä, sitten äiti, ovat kuolleet, siskokset muuttavat erämaahan ja se onkin aikamoinen tarina. Huhheijaa!

Tääkin oli todella ahmittava kirja. Siskosten elämä oli jotenkin niin tylyä, että se oli hyvin kiehtovaa. Halusin vain lukea ja tietää, että miten heille käy. Loppu kirjassa oli semmoinen, että en tiedä, että olenko ollenkaan tyytyväinen. Tässä kirjassa olisi ollut aineksia vaikka trilogiaksi asti!

19 maaliskuuta, 2024

Minna Canth -lukuhaaste 19.3.2024

Kuuntelin tämän äänikirjana Areenasta ja kuuntelin autolla ajellessani. Esko Salervo luki tämän äänikirjan ja jotenkin hänen äänensä sopi hyvin tähän tarinaan.




Tämä oli kurja pieni tarina köyhyydestä ja osattomuudesta. Holopaisen perhe on niin köyhä, että joutuu kerjäämään saadakseen edes jotain syötäväksi. Töitä on vaikea saada (jo silloin!) ja vauvakin sairastuu ja kuolee. Tämä kaikki johtaa siihen, että perheen äiti Mari "sekoaa" kun kaikki on liikaa ja isä Holopaisen harteille jää kolmesta jäljelle jääneesta lapsesta huolehtiminen. Isä saa kuitenkin lopussa alipalkattua (silloin jo tämmöstä!) työtä ja kodin pyöritys jää sitten 8-vuotiaan esikoistyttären harteille. 

Jotenkin kirjan tunnelma ja kaikki oli niin tuttua ja tunnistettavaa. Eipä oo hirveänä asiat muuttuneet siitä, kun tämä kirja julkaistiin 1886. Sama kärsimys, samat ylempien yhteiskuntaluokkien huonompiosaisia kohtaan tuntema ymmärtämättömyys ja ylenkatse ja syytökset siitä, että omaa syytä ku oot köyhä. Miten mikään ei muutu??? Samalla kun kuuntelin tätä kirjaa, luin juttuja paskan oikeistohallituksemme aikomista leikkauksista ja siitä kuinka he pilkkaavat heitä vastustavia ihmisiä ja heidän leikkauksiensa vaikutuksien kanssa eläviä ihmisiä. Vittu mitä paskaa. On välillä yhtä toivoton olo, kuin tän kirjan Marilla.