Ankin kirjablogissa julistettiin runohaaste Eino Leinon ja runon ja suven päiväksi eli tänään on se päivä. Innolla lähdin mukaan, koska tänä vuonna mulla tuntuu olevan runojenlukuvuosi. Koko ajan jokin runokirja luvun alla.
Susipaimen- runoantologia
"Susipaimen on runoantologia mielestä ja sen häiriöistä.
Teokseen on koottu yhteensä yli sata runoa. Ne muodostavat yhdessä kokonaisuuden, joka moniäänisyydessään valottaa mielenterveyden ympärillä käytävää keskustelua sekä elettyä
elämää. 46 kirjoittajan joukko koostuu runouden ammattilaisista,
mutta myös nuorista harrastajista ja mielenterveysaktivisteista.
He käsittelevät mielenterveyttä kukin eri tavoin: suoraan, tutkien, rajusti ja lempeydellä, usein omakohtaisten kokemusten kautta.
Susipaimen on tehty vierelläkulkijaksi ja vertaisteokseksi kaikille
meille, joita mielenterveysteemat kiinnostavat ja koskettavat. Oikeus kuulluksi ja nähdyksi tulemiseen kuuluu jokaiselle. Antologia toimii niin ammattilaisten apuvälineenä ja keskustelunavaajana kuin täysin henkilökohtaisena runokokemuksena.
Antologian ovat toimittaneet runoilijat Leena Sainio ja Jonna Nummela. Jokaisesta myydystä teoksesta lahjoitetaan 1 euro Mieli ry:n Kriisipuhelimessa vastaavien vapaaehtoisten koulutustyöhön. Susipaimenen julkaisee Kustannus Raikuu."
Runoilijoita oli tässä antologiassa niin paljon, että otin vain kuvat sisällysluettelosta. Kuvan laatu ei paras, mutta en jaksanu ottaa uusiksi. Kyllä nuista selvän saa. Muutamia runoja oli englanniksi, kaikki muut suomeksi.
Muutama runo malliksi.
"masennus
sielu lähti
heräsin oven kolahdukseen
-Teija Jokelainen-"
"Joskus
sitä haluaa kirjoittaa
vaikka ei ole mitään sanottavaa
Joskus
sitä haluaa nauraa
vaikka ei enää iloitsekaan
Joskus
sitä haluaa rakastaa
vaikka ei ole ketään kumminkaan
Ja joskus
sitä haluaa hautaan
vaikka ei ole lapiota
-Emilia Taimen-"
Tää oli kyllä antoisa antologia. Otin kuvia monesta runosta ittelleni talteen. Jotkut vaan kolahti, kuten nuo kaks yllä olevaa runoa. Joskus runot osaavat sanoa asiat niin hyvin, paremmin kuin mikään muu kirjoitus ikinä. Mulle runot on tunteiden tulkki ja niiden kirjoittaminen mun tunteiden purkamista ja ilmaisemista.
Ei elämää ilman runoja.
Minusta taas tuntuu että olen tyhmistynyt enkä helposti enää pääse runoihin sisään. Yritin alkukesästä jotain Kristiina Wallinin vanhempaa teosta enkä tajunnut mitään. Onneksi Arja Tiainen ei pettänyt tälläkään kertaa ja bloggasin tänään hänestä.
VastaaPoistaMää en nykyään enää välitä, jos en tajua runoja. Voi niistä silti nauttia. :D
PoistaMulla on aina pelko, etten tajua tai ymmärrän väärin (vaikka tämä ei kai periaatteessa edes voi olla mahdollista) - siksi suorastaan pelkään tarttua runoihin. Pitäisi laittaa henkilökohtainen runohaaste pystyyn ja pakottaa itsensä kynnyksen yli 😅
PoistaEn määkää aina tajua runoja ja se kyllä välillä ärsyttää. :D
Poista