Rajansa kaikella

Ku oon tän vuoden aikana ruennu tajuamaan omista rajoistani enempi ja enempi, ni oon halunnu myös lukea asiasta. Mulle suositeltiin tätä Päivi Niemen kirjaa rajoista.

Kirjassa on hyvin kuvattu mitä rajat on, miten ne toimii ja annettu hyvät kuvaukset erilaisista ihmistyypeistä erilaisin rajoin varustettunna. Kirjassa kerrotaan myös, miksi ihmisillä ei välttämättä oo rajoja tai ne on liian tiukat. Löysin itseni kirjan sivuilta monista eri kohin. Oli aika valaiseva teos! 

Voin suositella tätä lämpimästi kaikille! 

Hautuukoti

Tää oli jännä sarjakuva. Tunnelmaltaan yhtäaikaa kiehtova ja vähän synkkä ja ahdistava sekä myös vähän tylsä.

Kiehtovuuden takia luin tämän, vaikka välillä tylsistytti. Jotenkin se kiehtovuus piti otteessaan. En oikein osaa edes sanoa, että mikä tässä oli kiehtovaa. Ehkä tuo pieni tylsyys? Synkkyys?

Tämä sarjakuva on erään perheen tarina kerrottuna lesbotyttären näkökulmasta. Tarinassa on yllättäviä puolia, kipua, katkeruutta, surua ja näkymättömyyden ja näkyvyyden kokemuksia.

Piirros on mustavalkoinen ja tuttua Bechdelin tyyliä.

Jotenkin tämä on sellainen, että jokaisen pitää itse lukea ja kokea. En halua paljastaa juonesta mitään, ettei kenenkään lukukokemus mene pilalle. Sen sanon vielä, että hyvä, että luin tän. Kannatti.

Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt

Huhhei. Enpä arvannut mihin tartuin, kun aloin tätä sarjakuvaa lukemaan.

Sarjakuvan päähenkilö on tuollainen vähän creepyn oloinen tyyppi silmiensä takia. Sarjakuvassa käydään lyhyiden yhden kuvan strippien ja vähän pidempien juttujen kautta läpi naisena oloa, mielenterveyttä jne. Kantaa otetaan välillä minuun osuvan huumorin keinoin. Joo ja välillä löysin itseni albumin sivuilta. Tuo alapuolella oleva kuva sai pyrskähtämään nauruun. Just minä.

Kantaa otettiin välillä misogyniaan ja feminismiin ja alapuolella oleva kuva sai taas pyrskähtämään vähän. En varmaan oo ainut, joka on törmännyt tuollaiseen asenteeseen?

Mulla heräs tän myötä kiinnostus Hemmingssonin sarjakuvia kohtaan. Kirjastosta löyty joku ruotsiksi kaks sarjakuvaa häneltä ja varasin toisen näin alkuun. Katotaanpa mites se ruotsiksi sujuu sitten.

Ja hei, hyvää uutta vuotta 2020!

Mieleenjääneet luetut ja pieni kooste vuodesta 2019

Taas on tämän mun vuoden koontipostauksen aika! Vuonna 2019 oon lukenu todella paljon mieleen painuneita ja hyviä kirjoja.

Nämä luetut kirjat ovat jääneet mun mieleen viime vuodelta:

Siiri Enoranta: Surunhauras, lasinterävä

Tää oli niin kaunis tarina, sanat solju ja soi.

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet

Eka Murakamini. Kirja iski minuun.

Elina Hirvonen: Kun aika loppuu

Tää oli vaikuttava tarina. Wow.

Ilkka Auer: Domowik

Löysin itselleni sopivaa kauhukirjallisuutta! Jippii!

Siiri Enoranta: Tuhatkuolevan kirous

Taianomainen tarina.

Jennifer Mathieu: Näpit irti!

Tää oli voimauttava kirja! Niin tylsä kuin tuo sana onkin.

Vilja-Tuulia Huotarinen: Heistä tuli taiteilijoita

Kieli oli niin kaunista ja tarinat mielenkiintoisia.

Minja Koskela: Ennen kaikkea feministi

Feminismiä selkeyttävä kirja.

Maria Ohisalo&Arno Kotro: Sinua on petetty

Feminismiä lisää vähän eri tyylillä.

Ritva Ylönen: Saima Harmaja - Sydänten runoilija

Koska Saima Harmaja on mun lempirunoilija ollu lapsesta asti. Tän elämänkerran avulla pääsin lähemmäs Harmajaa ja hänen runojaan.




Nina Brochmann & Ellen Støkken Dahl: Vau, mikä vagina!

Tietokirja, jonka olisin tarvinut jo teininä. Sain uutta tietoa kropastani näin yli 30-vuotiaana.

Matthew Walker: Miksi nukumme

Päräytti ja antoi ymmärrystä oman nukkumisen suhteen.

Astrid Swan: Viimeinen kirjani

Kirjan kieli oli niin kaunista, että se jäi soimaan mieleen vielä lukemisen jälkeenkin.

Nadine Burke Harris: Syvälle ulottuvat juuret

Tästä kirjasta sain niin paljon lisää ymmärrystä itteeni kohtaan.

Nina Hemmingsson: Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt

Tää sarjakuva kolahti juttujensa puolesta.

Kukka Ranta&Jaana Kanninen: Vastatuuleen

Vaikuttava kirja. Näyttää selkeästi suomalaisten tiedon puutteen asiasta.

Kazuo Ishiguro: Haudattu jättiläinen

Tää tarina oli niin kaunis ja monimerkityksellinen.


Sellaisia kirjoja viime vuodelta jäi mieleen! Ootko lukenu jonku noista?


Luin vuoden 2019 aikana 201 kirjaa. Jaottelin ne seuraavasti, mutta monilla kirjoilla on päällekkäisiä kategorioita. Laitoin kunkin siihen mun mielestä selkeimpään laatikkoon.

90 sarjakuvaa (genret laidasta laitaan)
19 dekkaria
11 fantasiakirjaa
11 genretöntä kirjaa
10 feminismiin liittyvää kirjaa
8 tietokirjaa
7 runokirjaa
6 lastenkirjaa
6 elämäkertaa
6 psykologiaan liittyvää kirjaa
4 scifikirjaa
4 rakkauskirjaa
3 kauhukirjaa
3 historiallista kirjaa
3 nuortenkirjaa (suurin osa meni fantasiaan)
2 politiikkaan liittyvää kirjaa
2 self help- kirjaa
1 kehopositiivisuuskirja
1 huumorikirja
1 filosofinen kirja
1 matkakirja
1 novellikokoelma
1 esseekokoelma

Näistä kirjoista luin:
3 ruotsiksi
13 englanniksi
185 suomeksi

Sellainen oli mun lukuvuosi!

Viimeinen hetero

Viimeinen hetero on sarjakuva-antologia homosaatiosta.

Tää sisältää lyhyitä ja lyhyehköjä sarjakuvia homosaatiosta sarjakuvantekijöiden silmin. Jutut olivat välillä aika hulvattomia ja sai nauraa, välillä vähän ahdistaviakin. Pidin kokonaisuudesta. Tää pitää jokaisen itse lukea, en osaa oikein sanoa tästä mitään sen kummempaa.

Loistavat kasvit

Tämä kirja oli mahtavaa luettavaa! Ihan jo siksikin, että tämä vastas kysymyksiin, joita olin tietämättäni miettinyt.

Oon miettinyt, että millaista olisi keskustella kasvien kanssa. Mitä kaikkea jokin vanha puu voisi kertoa? Se ois niin mahtavaa päästä kuulemaan! Mää uskon, että jonain päivänä pystytään kasvienkin kanssa keskustelemaan. Ei välttämättä sanoilla, mutta jollain tapaa kuitenkin. Sinä päivänä maailma aukenee ihan oikeasti. Nyt tämä on vasta harmaa varjo siitä kaikesta, mitä oikeasti voisi olla. Samalla lailla ku ihmiset arvottaa toisiaan jonkin piirteen (esim. ihonvärin) takia alempiarvoisiksi, niin samalla lailla me arvotetaan kasvitkin alempiarvoisiksi. Ja vain sen takia, ettei me ymmärretä niitä. Pitäisi mennä kasvien ehdoilla, ei ihmisten. Sillä lailla se ymmärrys aukenee.

Kirja oli kyllä mun tiedonjanolle ihanaa luettavaa. Kasvien aistit, tiedonvälitys, kaikki oleellinen ja mitä ylipäätään tällä hetkellä tiedetään kasveista, kerrottiin selkeästi. Ja kyllähän tämä myös herätti lisää tiedonjanoa. Tuli olo, että haluan just nyt heti paikalla mennä johonkin tutkimaan kasveja ja eritoten sitä, että miten kasvien kanssa pääsisi kommunikoimaan. 

Piti varata Mancuson toinenkin suomennettu kirja, ku tää tiedonjano heräsi sen verran pahana. Kun on jano, pitää juoda.

Ei-valkoisten ja ei-miesten kirjoittamat kirjat- lukuhaaste

Sinua on petetty- kirjaa ja siinä olevaa Koko Hubaran tekstiä lukiessani viime keväänä, mieleeni tuli laittaa pystyyn lukuhaaste, jossa luettaisiin vain ei-valkoisten ja ei-miesten kirjoittamia kirjoja. Itse olen tälleen kolmikymppisenä vasta herännyt huomaamaan ja näkemään tätäkin puolta maailmassa, joten siksi haastan itseni ja kaikki kiinnostuneet lukemaan vuoden ajan kirjoja, jotka on kirjoittanut ihminen, joka ei ole valkoinen, eikä mies.

Haasteaika on 1.1.2020-31.12.2020.

Haluan haastaa itseäni tällä ja lukea vuoden aikana enemmän ei-valkoisten ihmisten kirjoittamia kirjoja, runoja, sarjakuvia, novelleja ja esseitä jne.

Lukea rodullistettujen/etnisten naisten, muunsukupuolisten, sukupuolettomien ja transsukupuolisten kirjoittamia kirjoja.

Tule mukaan haasteeseen!

Jokainen saa määritellä itse, minkä verran osallistuu tähän haasteeseen. Itselläni minimitavoite on vähintään kirja per kuukausi tän haasteen mukaisesti.