Haudattu jättiläinen

Voi mikä kirja! Jo 50 sivua luettuani, tiesin, että tämä on parhaita kirjoja, mitä oon tänä vuonna lukenu. 

Kirjan taianomainen ja rauhallinen tunnelma vei mennessään jo ensimmäisiltä sivuilta. Mikä on tämä sumu, joka vie muistot? Mitä Axl ja Beatrice ovat unohtaneet? Pääsevätkö he koskaan poikansa luo? Jo tämän kirjan tapahtumien sijoittuminen kuuluisan ja myyttisen kuningas Arthurin valtakauden jälkimaininkeihin oli jännää. Googletin ja kirjan tapahtumat sijoittuvat 500-luvulle ja Iso-Britanniaan. 

Kirjassa on jättiläisiä, hirviöitä, lohikäärmeitä. Kirjassa on ihmisiä ja heidän kohtaloitaan. Tapahtumat etenee rauhallisesti ja jos jouduin jättämään kirjan kesken, paloin halusta päästä takaisin kirjan pariin. Tässä kirjassa oli sitä jotain. Ja sitten se kirjan loppu! Kyyneleet nousivat silmiini, kun tajusin, mikä on tämä Soutaja ja tajusin, mitä Axlille ja Beatricelle tapahtuu. Itketti.

Tämä kirjan sumu, yhdistän sen mielessäni hyvinkin arkiseen dissosiaatioon. Itse kun olen kokenut hyvin vahvan dissosiatiivisen amnesian eli muistinmenetyksen. Mielestäni kirjan sumu kuvasi sitä, liian traumaattisen tapahtuman johdosta tapahtuvaa muistinmenetystä ja sen seurauksia. Axl ja Beatrice kokevat pieniä muistin palautumisia (eli takaumia) ja sama mekanismi on dissosiatiivisen muistinmenetyksen kanssa. Muisti palaa pätkittäin, palasina. Kun kirjassa selviää sumun syy, syy halutaan poistaa. Kun sumun syy poistetaan, jäljelle jää enää muistaminen, trauman kohtaaminen ja sen käsittely.

Kirja oli mielestäni todella kaunis kuvaus rakkaudesta ja kivusta, unohtamisesta ja muistamisesta, tapahtuneiden hyväksymisestä ja anteeksiannosta.

Kirjan lopusta mulle jäi olo, että haluaisin tietää, miten tarina jatkuu. Koin, että loppu jäi sen verran auki, että siihen voisi kirjoittaa vielä jatko-osan. Se olis kyllä ihanaa! Tarina on jääny soimaan minuun, mietin sitä edelleen, päiviä lukemisen jälkeen.

Elämänhallinta on illuusio

Voihan elämä. Miten se voikin olla välillä niin hankalaa hallita?

Kyllä ei taas tienny, että itkiskö vai nauraisko tätä lukiessa. Jotenkin niin osuvasti Andersen kuvaa aikuisuuden ja elämän yleensä tilanteita ja tuntemuksia. Löysin itseni sarjakuvan sivuilta moneen ottteeseen. 

Pidän Andersenin tyylistä ja jutuista. Suosittelen tutustumaan.

Valoa valoa valoa

Luin riipaisevan rakkaustarinan.

Mariia ja Mimi. Kaksi teinityttöä. Tsernobylin ydinonnettomuus ja sen laskeuma.

Ehjä perhe, rikkinäinen perhe.

Seurustelu, jonka toinen haluaa salata.

Tässä on ainekset rakkaustarinaan, joka loppuu riipaisevasti.

Tyyli oli mulle aika kokeileva. Ei se ehkä sitä oikeasti oo? Ainakaan mitenkään radikaalisti. Yhtä aikaa pidin ja en pitänyt siitä.

Mutta se tarina. Voi että. Lue se.

Deltan kaksoset

Tää sarjakuva pääsi yllättämään. Oli sen verran ovela.

Kaksosten äiti kuolee ja he lähtevät etsimään isäänsä. Matkalla tulee kaikenlaista vastaan. Mitä tapahtuu, kun he löytävät isänsä?

Loppu oli tässä yllättävä. En todellakaan osannut odottaa sellaisia käänteitä. Lukekaa, niin tiedätte, mitä tapahtui.

Deltan kaksosten myötä heräs kiinnostus Kovácsin sarjakuvia kohtaan. Tykkäsin hänen tyylistään paljon.

Kiki - Montparnassen kuningatar

Jos kaikki elämänkerrat ois tällasia, ni lukisin ilomielin elämänkertoja paljon enemmän.

Kiki teki muhun vaikutuksen. Mikä tyyppi! 

GoodReadsin kuvaus:

"Alice Prin nousi köyhästä maalaistytöstä karismaattiseksi "Kikiksi" ranskalaiseen maailmansotien väliseen taidemaailmaan. Kiki oli Pariisin boheemien taiteilijapiirien legendaarinen malli ja muusa, joka innoitti muiden muassa Foujitaa, Moise Kislingiä ja eritoten elämänkumppaniaan Man Rayta. Kikin ystäväpiiriin kuuluivat niin Picasso, Cocteau kuin Hemingway. Hän maalasi itsekin ja menestyi myös levyttävänä laulajana. Kiki rakasti, juhli ja tanssi, mutta elämän varjopuolella vaanivat huumeet ja alkoholin liikakäyttö. Ennen kaikkea Kiki oli 1900-luvun alun emansipoituneen, tunne- ja seksielämän rajoituksista itsensä vapauttaneen naisen perikuva. Vielä nykyäänkin Kikissä henkilöityy Montparnassen kulta-ajan rohkea ja omintakeinen luovuus."

Kävi vielä niin, että tän sarjakuvaromaanin lukemisen jälkeen katsoin Yleltä tulleen kuusi-osaisen dokumenttisarjan Ranskan modernismin kiehtova historia ja siellä myös mainittiin Kiki useampaan otteeseen. Se teki Kikistä vielä todellisemman. Samaten dokumenttisarjassa kerrottiin yllämainituista taiteilijoista tietysti.

Tää sarjakuva oli kyllä semmonen elämys, että suosittelen isosti lukemaan sen!

Saniainen kukkii juhannuksena

Tästä sarjakuvasta lupailtiin, että tarinassa tapahtuu jotain suurta, joka muuttaa sarjakuvan henkilöiden elämän.

No, lupaus pidettiin ja yllättävällä tavalla. Tää on eka sarjakuva, johon eläydyin niin, että kun tuli kirjan juonen kohdalta ratkaisevin hetki, niin mun suusta pääsi spontaani o-ou. Se sama o-ou, ku katon 9-1-1- sarjaa ja tapahtuu jotain yllättävää ja jännittävää. Sarjakuva sai mut siis otteeseensa ja eläytymään tarinaan. Wau!

Tässä sarjakuvassa kerrotaan todellisista tapahtumista vuodelta 1928 ja mitä tapahtui tyttöjen rippikirkossa. Oli kyllä mielenkiintoinen ja pikkiriikkisen jännittäväkin tarina. 

Mun mielenkiinto todella heräs Niemensivun sarjakuvia kohtaan!

Mies joka istutti puita

Lyhyt ja viehättävä tarina. Sellainen on Mies joka istutti puita. 

Kirjan kertojaääni matkoillaan kohtaa miehen, joka viettää eläkepäiviään hyvin syrjäisessä paikassa istuttaen joka päivä puita. Lyhyt tarina kertoo kertojaäänen näkökulmasta asiasta ja mitä puiden istuttamisesta seuraa.

Toisaalta tarina oli vanhoja hyviä aikoja ihannoiva, toisaalta taas hyvinkin tulevaisuuteen suuntaava. Mun mielestä tarina antaa myös toivoa. Toivoa siitä, että on olemassa ihmisiä, jotka ajattelevat luontoa, tätä meidän maapalloa, joka jylistää tuhoaan kohti ilmastonmuutoksen myötä. Tarina kuvaa myös sitkeyttä, jota me kaikki tarvitaan.

Sitkeys ja toivo, ne ovat kaksi tärkeää asiaa, mitä me elämässämme tarvitaan.

Vastatuuleen - saamen kansan pakkosuomalaistamisesta

Vastatuuleen on kirja, jonka toivoisin ilmestyneen jo ajat sitten. Kirja, joka mun ois ollu hyvä lukea jo peruskoulussa/lukiossa. Kirja, joka pitäisi kaikkien suomalaisten lukea ja sisäistää.

Täytyy heti ensimmäiseksi myöntää, että en tiennyt kirjan kertomista asioista mitään. En muista kouluajoilta, että saamelaisista ois puhuttu. Lähinnä muistan, että on laulettu joitain lauluja, joissa on puhuttu saamelaisista ja ollu jotain joiuntapaista melodiaa. (Laulu alkaa, että Outamaita ja auvikoita, kellokas poroni laukota noita.)  Lisäys: Googletin ja kyseessä on joiku Utsjoelta.

Kirja on kyllä karu. Saamelaisten kohtelu on ollu ja on vieläkin ihan paskaa.

Saamelaiset on Euroopan ainut alkuperäiskansa ja heitä on Norjan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän alueella. Saamen kieliä on monia ja kolmea niistä puhutaan Suomessa: pohjoissaamea, inarinsaamea ja kolttasaamea. Monia saamen kieliä on kadonnut, Suomen alueelta, esim. Kemin saame.

Kirjaa lukiessa mietin monta kertaa, että miksi me ihmiset ollaan niin helvetin paskoja. Miksi Suomi ei ratifioi ILO169:ä? Mikä siinä nyt on niin vaikeaa oikeasti? Miksi raha menee ihmisten edelle aina? Miksi päätöksiä koskevia ihmisiä ei kuulla ennen päätöksiä?

Tää kirja oli semmonen tietoisku, että tän miettimisessä ja sulattelussa menee aikaa. Mulla tää iski hermoon. Vituttaa helvetisti ihmisten sortaminen. Tää myös iski hermoon siinäki mielessä, että heräs kiinnostus saamelaisia kohtaan. Haluaisin oppia jonkun saamen kielistä ihan vain huvin ja kannatuksen vuoksi.

Todella iso suositus lukea tää kirja. Tää meni heittämällä yhdeksi parhaista tänä vuonna lukemistani kirjoista.

Lisäys: Anteeksi, kun en tajunnu lisätä tätä ennen kuin postaus tuli julki. Mutta! Jos kiinnostaa niin Neeta Inarin blogissa on Saamelainen lukuhaaste. Aion itse osallistua siihen.

Suden hetki

Suden hetki on ehdottomasti tähän mennessä paras Vera Valan kirja. Vei niin mennessään, että harmitti kun kirja loppui.

Arianna ja Selene ovat muuttaneet Seychellelleille Bartolomeon työn perässä. Saarilla alkaa levitä keuhkorutto ja Bartolomeo katoilee työnsä perässä ja tutkii epäilyttävää rokotekampanjaa. Ariannan menneisyys kurkkii ovista ja hänen muistinmenetyksensä syyt alkavat pikkuhiljaa paljastua. Tarina etenee monella tasolla ja monen henkilön suulla. Kirja piti niin otteessaan ja ihan ärsytti ku tää kirja loppu. Haluan tietää heti, miten Ariannan tarina jatkuu! Oli nimittäin niin jännät tarinan käänteet, että huh! Ääää. Ja loppuki oli just semmonen, että jäi pahasti kutkuttaan, että mitäs sitten. Miten Arianna selviää näistä paljastuneista tiedoista?

Voisitko, ihana Vera Vala, kirjoittaa jatkoa Ariannan tarinalle? Mielellään vielä monta kirjaa.

Persepolis

Sarjakuviaaaa! Tässäpä taas yksi, josta tykkäsin. Kahdessa osassa.

Persepolis on omaelämänkerrallinen sarjakuva Marjane Satrapin lapsuudesta Iranissa. Tässä ensimmäisessä osassa käydään läpi Marjanen elämää 14-vuotiaaksi asti, jolloin hänet lähetetään sisäoppilaitokseen. Millaista on elää, kun kotimaassa vallan ottavat fundamentalistit ja moni asia muuttuu, tulee esim. huivipakko. Marjane myös vähän kapinoi ja täpärästi välttää uskonnollisen poliisin.

Tässä toisessa osassa Marjane lähtee Itävaltaan sisäoppilaitokseen. Kirjassa käydään läpi vuodet koulussa ja myös kodittomana. Sitten Marjane päättää muuttaa takas kotiin. Edessä on sopeutuminen, kun on tottunut vapauteen, opiskelut yliopistosssa, naimisiinmenoa, itsensä löytämistä jne.

Persepolis oli mielenkiintoinen sarjakuva. Pidän paljon Satrapin piirros- ja kerrontatyylistä. Niin paljon, että kirjahyllyssä odottaakin jo seuraava Satrapi.

Flicka försvunnen

Ruotsin kielen parannusprojektini jatkuu. Houkutti tämmönen Lättläst- kirja.

Tää kirja on Kouplan- sarjan aloitusosa. Kouplan on paperiton iranilainen Tukholmassa. Rahaa saadakseen hän alkaa yksityisetsiväksi. Ensimmäiseksi tehtäväkseen hän saa kadonneen tytön etsimisen. Tytön etsimisessä on tietenkin monenlaista mutkaa matkassa. Kirjan loppu olikin mielenkiintoinen. Plus että Kouplanista paljastuu yllättäviä asioita!

Tän luettuani rupesin miettiin, että pitäskö lainata tästä kirjasta se alkuperäinen versio ja lukea se. Katoin, että se löytyis meijän kirjastostaki. Oli nimittäin niin mielenkiintoinen tää kirja! Joo ja tätä ei oo suomennettu ni seki pistäis lukemaan tän ruotsiksi.

Alkaa muuten tuntuun tän mun kielitaitojenparannusprojektini parissa, että maailmaa jotenkin avartuu vähä vähältä, kun pystyy lukemaan kirjoja muutenkin ku suomeksi.

Ps: Varasin tän kirjan normiversion kirjastosta, ku niin kutkutti päästä lukemaan tää toisenki kerran.

Meghan - prinsessa Hollywoodista

Omaan lukuhaasteeseeni luin tämän kirjan, kohtaan 5 eli kirja, joka ei tunnu yhtään kiinnostavalta. Mua ei nykyään pahemmin enää kuninkaalliset kiinnosta. Joskus 10v sitten katsoin kyllä kaikki kuninkaalliset häät ja lapsena kuninkaalliset oli isokin juttu.

No, tää kirja oli semmonen Meghanin ylistyslaulu, että se kävi tylsäksi lukea. Kun mennään niin, että ihminen on suurinpiirtein täydellinen ja niin taitava ja sisukas ja päläpälä, ni huokaus vaan. Plussaa kirja saa siitä, että kerronta oli sujuvaa ja helppoa lukea. Mitään muuta sanottavaa tästä kirjasta ei oikein oo. Elä lue, jos sua ei ehdottomasti kiinnosta Meghan. 

Vi på Saltkråkan

Iki-ihana Saariston lapset! Ku mulla on tää ruotsin kielen parannusprojekti menossa, ni luin tän ruotsiksi. Tässä kirjassa on Ilon Wiklandin kuvituksia sielä täälä.

Oli mukavaa, ku ymmärsin ainaki puolet kirjasta. Juonessa pysyin hyvin mukana, mutta tarkemmat yksityiskohdat jäi välillä vähän pimentoon. En jaksanu rueta sanakirjasta ettiin sanoja, ku lukeminen ois muuten menny niin katkonaiseksi. Niinpä puksutin vaan menemään ja oli mukavaa!

Oon joskus kattonu Saariston lapsista tehtyjä sarjoja/elokuvia ja sieluni silmin näin kirjan tapahtumat ja henkilöhahmot niitten mukaan. Saariston lapsissa on jotain niin hyväsydämistä ja suloista. Se välittyi myös ruotsin kielellä, vaikka mun taito ei oo vielä paras mahdollinen. 

Ainut miinus tässä kirjassa on se, ettei tälle oo jatko-osaa. Itku.

Maggy Garrisson- trilogia

Ku oon tänä vuonna (2019 kirjotin tän) lukenu niin paljon sarjakuvia, ni jatketaanpa sarjakuvilla vielä lisää. Maggy Garrisson- trilogia. Dekkari- trilogia on hän, tavallaan. Tykkäsin todella paljon!

Ensimmäisessä osassa Maggyllä on toimeentulostaan huolia ja hän keksii tavan saada rahaa. Maggy on kyllä mainio tyyppi. Ei voinu ku tykätä!

Ku on takataskussa mielenkiintoisesti hankittu 15000 puntaa, pitää pitää matalaa profiilia, ettei paljastu rahojen kanssa. Se on välillä vähän haastavaa.

Rahakasan kanssa tilanne kiristyy ja elämä on tasapainoilua. Mutta kun on selviytyjäksi syntyny, on selviytyjäksi syntyny. Voi Maggy!

Lukekaa tää trilogia! Ette varmasti pety. Nautin joka sivusta.

LauraKatarooman pienoislukuhaaste 2019 yhteenveto

Ihan ei putkeen mennyt tämä mun oma lukuhaaste. Kröhöm. Kröhöm. Valitettavasti ainut, jota voin syyttää tilanteesta, on minä itse. Höh ja pöh. 


Lukutilanne on seuraavanlainen: 6/12

1. Kirja, jonka kirjoittaja on australialainen/oseanialainen
Sara Ahmed: Tunteiden kulttuuripolitiikka

2. Tietokirja jostain itselle haastavasta/triggeröivästä aiheesta
Kaukonen, Raijas, Silver, Valkama: Seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö

3. Historiallinen romaani
Jason Goodwin: Janitsaaripuu

4. Sokkona valittu kirja
Alastair Reynolds: Aurinkojen huone
kirjaston tietokannasta randomeilla just sillä hetkellä mieleen juolahtaneilla hakusanoilla avaruus ja rakkaus tuli eteen ja otin ja lainasin

Päivitys joulukuu 2020: Tän kirjan lukemisen jätin kesken. Ei vaan lähteny.

5. Kirja, joka ei tunnu yhtään kiinnostavalta
Andrew Morton: Meghan, prinsessa Hollywoodista

6. Yli 700 sivuinen kirja
Hanya Yanagihara: Pieni elämä

7. Ruotsinkielinen kirja
Astrid Lindgren: Känner du Pippi Långstrump?

8. Epäluulosuutta itselle aiheuttanut kirja
Katri Syvärinen: Löydä elämän taika

9. Jokin Enni Mustosen kirja
Maitotyttö 

(luettu 2020)

10. Kirja omasta hyllystä
Vera Vala: Milanon nukkemestari

11. Kehopositiivisuuskirja
Megan Jayne Grabbe: Body Positive Power

12. Klassikkokirja esim. tästä listasta

Richard Bach: Lokki Joonatan 
(luettu 2020)

Ajattelin olla niin hurja, että jatkan tätä haastetta ja tavoitteena on, että luen nämä lukematta jääneet kurjat tänä vuonna, että saan tän oman haasteeni suoritettua. Mun oma haaste, joten voi tehdä näin, hehee.

Jos joku muu lähti tähän mukaan, ni ois kivaa tietää, että miten meni ja mitä kirjoja luit mihinkin kohtaan!

Kirjahyllyn aarteet- lukuhaasteen yhteenveto

Lähdin vuosi sitten mukaan hyllynlämmittäjät haasteeseen. Täällä listasin kirjat, jotka lämmittävät hyllyäni ja vain odottavat lukemistaan. No, miten on käynyt? Myönnän, ettei sinänsä oikein hyvin. Siis määrällisesti. Mutta toisaalta taas kävi hyvin, koska luin yhteensä kolme kirjaa omasta hyllystäni. Se on jo monta enemmän kuin nolla!

Muhosjoki talvisessa asussaan joulukuussa

Luin:

Nefertiti Malaty: Ei äitimateriaalia

Vera Vala: Milanon nukkemestari

Vera Vala: Suden hetki (postaus tulossa) Linkki lisätty


Aattelin jatkaa tän haasteen parissa ihan itsekseni.

Alkuvuodesta ostin kirjoja, jotka tässä postauksessa esittelin. Loppuvuodesta en ite ostanu ainuttakaan kirjaa. Sain kyllä yhden oikein omistuskirjoituksen kanssa: Maria Silimään Kaikki sade alkaa ylhäältä. Hyllynlämmittäjiä saattaa kyllä ilmestyä lisää, kun nuo mun synttärit taas uhkaavasti lähestyy ja sen takia voi lähtä lapasesta antikvariaatissa. 

Rajansa kaikella

Ku oon tän vuoden aikana ruennu tajuamaan omista rajoistani enempi ja enempi, ni oon halunnu myös lukea asiasta. Mulle suositeltiin tätä Päivi Niemen kirjaa rajoista.

Kirjassa on hyvin kuvattu mitä rajat on, miten ne toimii ja annettu hyvät kuvaukset erilaisista ihmistyypeistä erilaisin rajoin varustettunna. Kirjassa kerrotaan myös, miksi ihmisillä ei välttämättä oo rajoja tai ne on liian tiukat. Löysin itseni kirjan sivuilta monista eri kohin. Oli aika valaiseva teos! 

Voin suositella tätä lämpimästi kaikille! 

Hautuukoti

Tää oli jännä sarjakuva. Tunnelmaltaan yhtäaikaa kiehtova ja vähän synkkä ja ahdistava sekä myös vähän tylsä.

Kiehtovuuden takia luin tämän, vaikka välillä tylsistytti. Jotenkin se kiehtovuus piti otteessaan. En oikein osaa edes sanoa, että mikä tässä oli kiehtovaa. Ehkä tuo pieni tylsyys? Synkkyys?

Tämä sarjakuva on erään perheen tarina kerrottuna lesbotyttären näkökulmasta. Tarinassa on yllättäviä puolia, kipua, katkeruutta, surua ja näkymättömyyden ja näkyvyyden kokemuksia.

Piirros on mustavalkoinen ja tuttua Bechdelin tyyliä.

Jotenkin tämä on sellainen, että jokaisen pitää itse lukea ja kokea. En halua paljastaa juonesta mitään, ettei kenenkään lukukokemus mene pilalle. Sen sanon vielä, että hyvä, että luin tän. Kannatti.

Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt

Huhhei. Enpä arvannut mihin tartuin, kun aloin tätä sarjakuvaa lukemaan.

Sarjakuvan päähenkilö on tuollainen vähän creepyn oloinen tyyppi silmiensä takia. Sarjakuvassa käydään lyhyiden yhden kuvan strippien ja vähän pidempien juttujen kautta läpi naisena oloa, mielenterveyttä jne. Kantaa otetaan välillä minuun osuvan huumorin keinoin. Joo ja välillä löysin itseni albumin sivuilta. Tuo alapuolella oleva kuva sai pyrskähtämään nauruun. Just minä.

Kantaa otettiin välillä misogyniaan ja feminismiin ja alapuolella oleva kuva sai taas pyrskähtämään vähän. En varmaan oo ainut, joka on törmännyt tuollaiseen asenteeseen?

Mulla heräs tän myötä kiinnostus Hemmingssonin sarjakuvia kohtaan. Kirjastosta löyty joku ruotsiksi kaks sarjakuvaa häneltä ja varasin toisen näin alkuun. Katotaanpa mites se ruotsiksi sujuu sitten.

Ja hei, hyvää uutta vuotta 2020!

Mieleenjääneet luetut ja pieni kooste vuodesta 2019

Taas on tämän mun vuoden koontipostauksen aika! Vuonna 2019 oon lukenu todella paljon mieleen painuneita ja hyviä kirjoja.

Nämä luetut kirjat ovat jääneet mun mieleen viime vuodelta:

Siiri Enoranta: Surunhauras, lasinterävä

Tää oli niin kaunis tarina, sanat solju ja soi.

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet

Eka Murakamini. Kirja iski minuun.

Elina Hirvonen: Kun aika loppuu

Tää oli vaikuttava tarina. Wow.

Ilkka Auer: Domowik

Löysin itselleni sopivaa kauhukirjallisuutta! Jippii!

Siiri Enoranta: Tuhatkuolevan kirous

Taianomainen tarina.

Jennifer Mathieu: Näpit irti!

Tää oli voimauttava kirja! Niin tylsä kuin tuo sana onkin.

Vilja-Tuulia Huotarinen: Heistä tuli taiteilijoita

Kieli oli niin kaunista ja tarinat mielenkiintoisia.

Minja Koskela: Ennen kaikkea feministi

Feminismiä selkeyttävä kirja.

Maria Ohisalo&Arno Kotro: Sinua on petetty

Feminismiä lisää vähän eri tyylillä.

Ritva Ylönen: Saima Harmaja - Sydänten runoilija

Koska Saima Harmaja on mun lempirunoilija ollu lapsesta asti. Tän elämänkerran avulla pääsin lähemmäs Harmajaa ja hänen runojaan.




Nina Brochmann & Ellen Støkken Dahl: Vau, mikä vagina!

Tietokirja, jonka olisin tarvinut jo teininä. Sain uutta tietoa kropastani näin yli 30-vuotiaana.

Matthew Walker: Miksi nukumme

Päräytti ja antoi ymmärrystä oman nukkumisen suhteen.

Astrid Swan: Viimeinen kirjani

Kirjan kieli oli niin kaunista, että se jäi soimaan mieleen vielä lukemisen jälkeenkin.

Nadine Burke Harris: Syvälle ulottuvat juuret

Tästä kirjasta sain niin paljon lisää ymmärrystä itteeni kohtaan.

Nina Hemmingsson: Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt

Tää sarjakuva kolahti juttujensa puolesta.

Kukka Ranta&Jaana Kanninen: Vastatuuleen

Vaikuttava kirja. Näyttää selkeästi suomalaisten tiedon puutteen asiasta.

Kazuo Ishiguro: Haudattu jättiläinen

Tää tarina oli niin kaunis ja monimerkityksellinen.


Sellaisia kirjoja viime vuodelta jäi mieleen! Ootko lukenu jonku noista?


Luin vuoden 2019 aikana 201 kirjaa. Jaottelin ne seuraavasti, mutta monilla kirjoilla on päällekkäisiä kategorioita. Laitoin kunkin siihen mun mielestä selkeimpään laatikkoon.

90 sarjakuvaa (genret laidasta laitaan)
19 dekkaria
11 fantasiakirjaa
11 genretöntä kirjaa
10 feminismiin liittyvää kirjaa
8 tietokirjaa
7 runokirjaa
6 lastenkirjaa
6 elämäkertaa
6 psykologiaan liittyvää kirjaa
4 scifikirjaa
4 rakkauskirjaa
3 kauhukirjaa
3 historiallista kirjaa
3 nuortenkirjaa (suurin osa meni fantasiaan)
2 politiikkaan liittyvää kirjaa
2 self help- kirjaa
1 kehopositiivisuuskirja
1 huumorikirja
1 filosofinen kirja
1 matkakirja
1 novellikokoelma
1 esseekokoelma

Näistä kirjoista luin:
3 ruotsiksi
13 englanniksi
185 suomeksi

Sellainen oli mun lukuvuosi!

Viimeinen hetero

Viimeinen hetero on sarjakuva-antologia homosaatiosta.

Tää sisältää lyhyitä ja lyhyehköjä sarjakuvia homosaatiosta sarjakuvantekijöiden silmin. Jutut olivat välillä aika hulvattomia ja sai nauraa, välillä vähän ahdistaviakin. Pidin kokonaisuudesta. Tää pitää jokaisen itse lukea, en osaa oikein sanoa tästä mitään sen kummempaa.

Loistavat kasvit

Tämä kirja oli mahtavaa luettavaa! Ihan jo siksikin, että tämä vastas kysymyksiin, joita olin tietämättäni miettinyt.

Oon miettinyt, että millaista olisi keskustella kasvien kanssa. Mitä kaikkea jokin vanha puu voisi kertoa? Se ois niin mahtavaa päästä kuulemaan! Mää uskon, että jonain päivänä pystytään kasvienkin kanssa keskustelemaan. Ei välttämättä sanoilla, mutta jollain tapaa kuitenkin. Sinä päivänä maailma aukenee ihan oikeasti. Nyt tämä on vasta harmaa varjo siitä kaikesta, mitä oikeasti voisi olla. Samalla lailla ku ihmiset arvottaa toisiaan jonkin piirteen (esim. ihonvärin) takia alempiarvoisiksi, niin samalla lailla me arvotetaan kasvitkin alempiarvoisiksi. Ja vain sen takia, ettei me ymmärretä niitä. Pitäisi mennä kasvien ehdoilla, ei ihmisten. Sillä lailla se ymmärrys aukenee.

Kirja oli kyllä mun tiedonjanolle ihanaa luettavaa. Kasvien aistit, tiedonvälitys, kaikki oleellinen ja mitä ylipäätään tällä hetkellä tiedetään kasveista, kerrottiin selkeästi. Ja kyllähän tämä myös herätti lisää tiedonjanoa. Tuli olo, että haluan just nyt heti paikalla mennä johonkin tutkimaan kasveja ja eritoten sitä, että miten kasvien kanssa pääsisi kommunikoimaan. 

Piti varata Mancuson toinenkin suomennettu kirja, ku tää tiedonjano heräsi sen verran pahana. Kun on jano, pitää juoda.

Ei-valkoisten ja ei-miesten kirjoittamat kirjat- lukuhaaste

Sinua on petetty- kirjaa ja siinä olevaa Koko Hubaran tekstiä lukiessani viime keväänä, mieleeni tuli laittaa pystyyn lukuhaaste, jossa luettaisiin vain ei-valkoisten ja ei-miesten kirjoittamia kirjoja. Itse olen tälleen kolmikymppisenä vasta herännyt huomaamaan ja näkemään tätäkin puolta maailmassa, joten siksi haastan itseni ja kaikki kiinnostuneet lukemaan vuoden ajan kirjoja, jotka on kirjoittanut ihminen, joka ei ole valkoinen, eikä mies.

Haasteaika on 1.1.2020-31.12.2020.

Haluan haastaa itseäni tällä ja lukea vuoden aikana enemmän ei-valkoisten ihmisten kirjoittamia kirjoja, runoja, sarjakuvia, novelleja ja esseitä jne.

Lukea rodullistettujen/etnisten naisten, muunsukupuolisten, sukupuolettomien ja transsukupuolisten kirjoittamia kirjoja.

Tule mukaan haasteeseen!

Jokainen saa määritellä itse, minkä verran osallistuu tähän haasteeseen. Itselläni minimitavoite on vähintään kirja per kuukausi tän haasteen mukaisesti.